Synnytyskertomus

Tätä ei välttämättä halua kaikki lukea, joten yli voi hypätä ihan rauhassa..

Tarjoutuva osa: pää, kiinnittynyt, yläaukeassa.
Synnytyksen alku: spontaani
Synnytyksen päättyminen: imuveto
Muu synnytystoimenpide: välilihanleikkaus, episiotomia.

5.12.2009

Toimenpide yhteenveto

Takaraivotarjonta. Äiti ponnistaa hyvin, supistukset harvahkoja. KTG vaihteleva, mutta perustaso hipoo 200 tasoa. TPR kyhmyräinen täysin joustamaton ventraalisesti suuntautunut paksu häntäluu, muodostaa portaan. Pehmytosavastus voimakas. Toisella vedolla tehdään episiotomia ja saadaan pää pikkuhiljaa vedettyä introitukseen ja syntyy, lapsen vasen käsi syntyy sen jälkeen ja kätilö auttaa vartalon ulos. Poika on virkeä, mutta ei normaalin jäntevä ja viedäänkin pian virvoitteluun ja lastenlääkärin katsottavaksi. Istukan poistumisen jälkeen todetaan sen verran syvä repeämä vaginassa, että ompelu suoritetaan leikkaussalissa.

Ompelu

Vaginan oikeassa sivuseinämässä on melko syvä limakalvohalkeama, jonka pohjasta hiukan kirkasta vuotoa. Lisäksi pohjassa syvemmällä pari onkaloa, jotka ulottuvat melko lähelle rectumia. jne...

Synnytyksen jälkeen hb oli 79, mutta (kahden veripussin jälkeen) hb oli jo 97.

Nuo oli siis sairaalan papereista suoraan poimittuja. Mulla on itsellä aika hatarat muistikuvat koko sairaalassaoloajalta, johtuen varmaan mielettömästä väsymyksestä.

Limatulppa irtos 3.12. illalla ja sen jälkeen alkoi supistelut enemmän tai vähemmän säännöllisinä. Mitäänhän ne ei saanut aikaan vuorokauteen. Suihkussa oleminen auttoi hyvin, mutta nukkuminen ei onnistunut.
4.12. klo 00:21 mut on kirjattu sisään Jorviin. Nukuin sen yön pari tuntia unilääkkeen ja kipulääkkeen avulla. Tajusin supistukset aina, mutta ne tuli kuin sumun takaa. Päivästä mulla ei oo mitään muistikuvia. Olin huoneessa yksin, kävin väliin käyrällä ja tarkistettiin tilannetta. En saanut syötyä koko aikana mitään. Vietin myös monta tuntia suihkussa jumppapallon kans sinä päivänä.

5.12. Nukuin taas yön samalla tavalla. Heräsin ennen klo 5. Pääsin käyrän ja tarkastuksen jälkeen ammeeseen, jossa viivyinkin yksin 3h. Huone oli pieni, tosi huono ilmanvaihto, vesi oli tulikuumalla koska vaan se autto, en tajunnut juoda. Annoin miehen vielä nukkua kotona, mutta pyysin tulemaan ennen klo 8.
Vuoro vaihtui klo 8 ja tulin pois ammeesta. Tuon kolmen tunnin aikana mua ei muistaakseni käynyt kukaan katsomassa. Kohta kätilö tuli esittäytymään ja ehdotti aamupalaa. Sanoi myös että suosittelisi saliin siirtymistä ja kalvojen puhkasua koska aloin olemaan niin väsynyt eikä tilanne kauheesti ollut edennyt. (Senteistä en tiedä sanoa mitään, kuulin seuraavana päivänä tunnustuksen: "Mun oli pakko huijata sua ettet menettäis sun hyvää asennetta ja reippautta. Väliin lisäsin vähän senttejä kun näytti ettei mitään ollut taaskaan tapahtunut.")Koska olin kuullut että supistukset tuntuu paljon terävämmiltä sen jälkeen, olin hieman jännittynyt. No, syötiin aamupala. Tosin söin vain vähän jugurttia ja mehukeittoa. Mitään muuta en saanut alas. Samalla otettiin taas käyrää, tällä kertaa sain liikkua samalla. Makaaminen oli kamalaa enkä pystynyt keskittymään ollenkaan silloin.

Siirryttiin saliin ja kalvot puhkastiin klo 10.30. Parin tunnin päästä laitettiin tippa. Oksitosiinia meni täydet. Klo 13.00 on kirjattu säännöllisten supistusten alkaneen (!!).. Kiikuin, liikuin.
"Haluatko kokeilla ilokaasua?" johon vastasin etten oikein tiedä. No, olis vaan pitänyt sanoa että en todellakaan. Yks kauheimmista kokemuksista koko synnytyksen aikana! Kätilö oli hoitamassa muita synnytyksiä.. Mun mies ei tajunnut siinä jännityksessä sanoa mulle (tai sitten en kuullut) että ota välillä se maski pois naamaltas. Jossain vaiheessa nimittäin olin lopettanut supistuskäyrän seuraamisen ja vedin ilokaasua tauotta. Siitä seuras se, että näin itseni katosta. Aivan oikein. Näin koko huoneen katosta. Itseni kiikkumassa keltaisessa kaavussa, miehen istumassa tuolilla sängyn vieressä. Koitin huutaa (ja huusinkin, mutta ääntä ei kuulunut kuin omassa päässäni) että "Soita sitä kelloa!! Eihän tässä oo mitään järkeä! Ei tää auta mitään ja tää on ihan kamalaa". Palasin takas kiikkuun ja sain just ja just vedettyä maskin kuin väkisin kasvoiltani ja omituisella äänellä pihisin "Soita sitä kelloa.."
No mies soitti kelloa ja pian kätilö tulikin huoneeseen. Istuin kiikussa ihan pöllyssä vaatteet, sukat ja lattia märkänä lapsivedestä. Suusta tuli vaan puuroa.. Kätilö sanoi "Tunnen oloni ihan petturiksi koska toivoit lääkkeetöntä kivunlievitystä, mutta miten ois jos ottaisit epiduraalin nyt. Oot niiin väsynyt jne.". Vastasin että joo, sopii. Joo, ei harmita. En ollut ehoton lääkkeettömyydessä (ja olihan noita lääkkeitä jo pillereinäkin mennyt), vaan se oli vain toivomus. Tilanteen mukaan..
Vaihdoin vaatteet ja siirryin sängylle. Supistukset tuli sitten tauotta, hyvä kun sain henkeä vedettyä välissä. Kiitos kuuluu vissiin oksitosiinille jota lisättiin koko ajan. Epiduraali tuli siis hyvään saumaan. Sitä lisättiin koko aikana muistaakseni 3 kertaa + leikkurissa vissiin myös. Supistukset tuntui kauheilta sängyssä maatessa, mutta onneksi epiduraali vei ne mennessään. Tosin vain lyhyeksi aikaa.
Sen jälkeen en saanutkaan liikkua, enkä syödä. Sectio-vaara kummitteli taustalla. Jossain vaiheessa oksensin roskikseen ja sain myös katetrin. Ja vauva oli saanut pinnin päähänsä. Pyysin syötävää tai juotavaa mutta sitä ei herunut.
Klo 20 vaihtui taas kätilö. Kätilöksi vaihtui nuorempi nainen joka oli todella pirteä ja täynnä tsemppiä. "Me synnytetään tää alakautta!" Jne. Ihana ihminen joka taikoi mulle lisävoimia jostain. Melkeen heti vuoron vaihtumisen jälkeen tää kätilö sanoi että paikat on auennut kokonaan. Jos ponnistaisin vähäsen niin hän koittais saada jonku pikkujutun (nyt just en muista minkä) vielä tieltä sormin auttamalla. Sitten ei menis enää kuin hetki. Ponnistusvaihe kesti sitten lopulta 32min. 20min jälkeen sanoin ettei mulla oo enää ollenkaan voimia. En jaksanut pitää edes silmiä auki. Mua huhuiltiin koko ajan ja käskettiin katsomaan silmiin, pysymään hereillä. Jokaisen ponnistuksen välissä join lasillisen vettä. Voi sitä turvotuksen määrää..
No imukuppiinhan siinä päädyttiin, enkä usko että poika ois syntynyt mitenkään ilman sitä.

21:49 rakas Noel syntyi ja radiosta kuului "I'll be home for christmas..".
Henkisesti pahin oli kuitenkin vasta eessä..

Siitä voisinkin jatkaa huomenna.. ja lisätä kuvia samalla. Tänään unohtu se virtajohto vielä kauppaan.