Pieni tytön tylleröinen

syntyi 20.3.
eli täsmällisesti laskettuna päivänä, niin kuin isoveljensäkin.

 Elämä on onnellista.


"Tie.

Kuinka minut sä löysit,oma lapseni pien,
kuinka juuri mun luokseni etsit sä tien?

Maailman tiet ovat haaraiset,risteää polut,
meitä yhdistää aika ja yhdistää solut.

Kuinka outo on aika,tuo päivien juoksu,
kuinka tuttu ja rakas sun ihosi tuoksu.

Sinun tuoksusi on viesti aikojen takaa,
sinun sukusi kuiskaus,hiljainen,vakaa.

Se,kuiskaus on silmies pohjalla palo,
kuin tähtien kirkkaasti vilkkuva valo.

Se kaipaako kauas,missä tähtöset hohtaa
esiäidit,esi-isätkin unessa kohtaa?

Sinä pieni ja hauras,miten tiesit sä tulla,
onko matkastas muistikuvia sulla?

Meiltä aikuisilta on unhossa reitti,
tämän elämän opit sen tieltänsä heitti.

Nuku,lapseni,rauhassa-minä liikaa kai kysyin.
Vauvana itsekkin äidille vaiti mä pysyin.

Runon kirjoittanut:Lauri Lehtinen"



Ps. Vihdoin.

40+0

Blogin puolella on ollut hiljaista..
Tämän viikon N oli mummilassa ma-pe. Sain ja jouduin olee yksin lähes koko ajan. N oli siis ekaa kertaa ilman mua tai isiä jossain yötä. Eikä se kovin paljoa ole ollut edes päivisin (kauppareissuja lukuunottamatta) jossain hoidossa. Ikävä oli mieletön ja hypin melkeen seinille tylsyyttäni, mutta tulipahan levättyä. N oli ollu tosi tosi tosi reipas. Ihana rakas.
Oli ihana herätä la aamuna siihen, että N tajus olevansa mun vieressä, ja aurinkoisen ja onnellisen pojan suusta kuulu "äiti". Sen jälkeen ei uni maittanut pienelle. Hymyä riitti senki edestä.
Ei nähnyt mua siis pe koska T haki niin myöhään mummilasta.

Tämän viikon saldo:
Ma synnytystapa-arvio. Sen jälkeen illalla alko irtoaa limatulppaa, ja sitä onki tullut sitten pitkin viikkoa. Ti oli pelkokeskustelu, joka rauhoitti mut ja anto taas toivoa paremmasta synnytyksestä.
To-pe uneton yö supistusten takia. Alkoi joskus 21:30 ja harvenivat päivää kohden. Pe oli neuvola jossa kerroin yöstä ja kysyin uskallanko päästää T:n töihin hkiin. Th tarkisti tilanteen. "Tää on kuule ainaki sellaset 4cm auki.. että et todellakaan päästä miestä töihin. Laittaisin teiät korkeintaa kotiin hakee tavarat ja sitte sairaalaan." "Tää syntyy ennen iltaa..".
No ei syntyny. Sairaalassa oltiin sitten n. klo 12-23.30 ja päätin lähteä kotiin ku ei tuntunu tapahtuvan mitään. Oisivat pitäneet mut sielläki, mutta.. En tosiaan halua turhaan olla siellä. Lopuksi otettiin vielä käyrää ja tilanne katottiin ja kätilö sano että hänen mielestä ei oo ku sen kolme senttiä auki. NIIN TURHAA KÄRVISTELYÄ.
Pe-la yön sain nukuttua ihan hyvin.
La-su.. meni samalla kaavalla kuin to-pe yö. Eli valvottu on. Ehkä jossain vaiheessa pikkusen sain torkahdettua. Iskias vaivaa ja supisteli klo 18 asti, mutta klo 22 aikoihin ne alko muuttumaan vielä vähä kipeemmiks. En kuitenkaan lähtenyt sairaalaan, tai edes soittanut. Odotin sitä pahempaa koko ajan. "Turhaan en lähde."'
Aamua kohti supistukset taas väheni. Nyt ne alkoi taas 10.50 ja on kipeitä. Soitin klo 12 sairaalaan ja sanoin että en pysty enää rentoutumaan. Saas nähä pääsenkö sinne nukkuu vaikka unilääkkeiden jne avulla. Kotona tästä ei tuu mitään. Istumalihakset koko ajan jännityksessä jo tässä vaiheessa.. Ei tätä kauheesti jaksa. Varsinkaan enää. Mua turhauttaa, itkettää harmista ja pettymyksestä ja pelottaa ja ja ja.. että tää menee samalla kaavalla ku eka synnytys. Tuntuu, että keho ei toimi niinku pitäs ja alan pian olee katkera jokaisesta tässä välissä syntyneestä vauvasta. No en ihan, mutta melkeen.

VÄSYTTÄVÄÄ JA TURHAUTTAVAA. Tuli vissiin selväksi..

Tää syntyy kuitenki vasta viikon päästä korkeintaan.

Ps. Kokeilin akupunkioa perjantaina sairaalassa. Kolme neulaa kumpaanki korvaan. Suosittelen ainakin tässä vaiheessa vielä. Toivottavasti on hyvät sittenkin kun tositoimet alkaa.

Synnytystapa-arvio osa 2

Oon niin lamaantunut, että saa nähdä millanen teksti tästä tulee..
Oon järkyttyny, kauhuissani, äärettömän pettyny jne. Enkä oikeasti vielä edes käsitä mitä tänään tapahtui.

Klo 10 oli aika synnytystapa-arvioon. Odotin yli puoli tuntia, että lääkäri saapui paikalle. (Tulee niin voimaton raivo, että en edes jaksais selittää mitään..)..

Ekaksi pätkiä tän päivän ajatuksista:

"Tapas tänään paskamaisen ja kamalan lääkärin jonka luota lähin hiljasena ja raivosta lamaantuneena.
5 tuntia sitten via Mobiiliverkko"

"Niinpä.. Taian olla shokissa vähintään. Vauvan paino 3,7kg nyt. Ja paljohan tuo heittää.. Ei ollu lääkäri tutustunu mun papereihin eikä ollu asiasta tippaakaan kiinnostunu."




Mun TOSI pitkä teksti katos tästä enkä jaksa alkaa enää kirjottamaan mitään. Lyhyesti: ei ois voinut huonommin mennä.

Ihana lauantai, tylsä sunnuntai ja tunnustus..

Eilen oli kihlajaiset. Ihanat kihlajaiset ulkosaunoineen kaikkineen. 7h vierähti nopeesti ja sain mielettömästi energiaa.
Sain viettää aikaa vanhojen ihanien ystävien kanssa, joista osaa en ollut nähnyt aikoihin. Naurettiin, syötiin ja juteltiin vakaviakin. Käytiin tyttöporukalla ulkosaunassa miesten jälkeen. Miehet oli lämmittäneet saunan, ja laittaneet samalla kynttilöitä urakalla ulos ja sisälle. Saunalle avojaloin hipsiessä pelkkä pyyhe päällä tuli muutama mukavan tuntoinen supistus. Oli ihanaa ja rentouttavaa, ja niin tunnelmallista.
Vaatetus kihlajaisissa oli just tähän tilanteeseen sopiva eli normivaatteet. Vaikka tässä vaiheessa luulis kaikkien juhlien olevan pakkopullaa, niin nyt ei todellakaan ollut. Puolilta öin lähdettiin kotiin eikä kertaakaan tullut olo etten jaksais olla siellä.
Juhlissa oli L jonka laskettu aika on samana päivänä kuin minulla. Oli kiva jutella.
Pieniä lapsia oli myös useampi, suurin osa vuoden tai alle.
Päällimmäisenä ajatuksena juhlista jäi rentoutunut ja paras olo pitkään aikaan. Onnellinen. Mulla on ihania ystäviä vaikka kuin paljon! Vanhoja ystäviä ei korvaa mikään.

Tänään on ollut tylsä päivä. Ei niin yhtään mitään. Sain nukkua ja nukuttua jopa puol 12 asti! T oli N:n kans aamun. Sen jälkeen se onkin nukkunut muutamaa hetkeä lukuunottamatta. No, kerääpähän sekin voimia :P.
Mulla meinaa vaan aika käydä (vihdoinkin) pitkäksi ja tää alkaa olla sitä Odottamista. Pitäis olla jotain tekemistä ettei ajatukset pyöris vaan synnytyksessä. Mieli alkaa olee.. erilainen.

Ja se tunnustus. Villimyyrä -blogin ihana äitimyyrä ;) antoi jo aikoja sitten mulle tunnustuksen, mutta en oo saanut aikaseks sitä laittaa tänne. Kiitos ilahduttavasta tunnustuksesta!!

Tunnustukseen luonteeseen kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa ja laittaa se eteenpäin.

1. Halusin monia monia vuosia hävittäjälentäjäksi ja armeijaan. Se oli ISO haave. Joskus muutamia vuosia sitten tuo halu jäi :D. T piikittelee mua mun armeijahaaveesta jo pelkästään sen takia, että valitan monesti kylmyyttä. Että miten ois ollu siellä armeijassa sitten..

2. Ennen elin "luovassa kaaoksessa". Kotona asuessa polku (jos sitäkään) meni ovelta sängylle. Lattia oli täynnä tavaraa. Nykyisin en voi sietää sellaista ja en pysty välttämättä edes nukkumaan jos ei ole siistiä.

3. Oon aina ollut kova keräilijä :P. Haluan että asioilla on tarina ja muistoja. Mulla on monia rakkaita isoja ja pieniä esineitä.
Omistan monia pahvilaatikoita (joihin en ole kurkannut vuosiin) lapsuusajoilta. Niistä löytyy kirjeitä, piirustuksia, koulujuttuja, esineitä ja mitä kaikkea. Vähitellen niitä on tullut hävitettyä.. pikkuhiljaa hyvä tulee ;).

4. Sen jälkeen kun täytin 16 vuotta olen asunut n. 15 asunnossa (?!).
Pisimmän aikaa nyt tässä eli 1 vuosi ja 3kk.
Ala- ja yläasteen aikana muutin vain kerran ja silloinkin vain vastapäiselle kujalle. Ennen koulun alkua olin asunut myöskin yli 10 asunnossa. Eli varmaan noin 30 "kodissa" on tullut asuttua elämän aikana.
Ekaa kertaa on vaikeampi lähteä jostain asunnosta. Tämäkin vaihtuu siis jossain vaiheessa isompaan. Ennen kesää aika varmasti.

5. Oon nähnyt kummastakin lapsesta enneunen jo ennen plussaamista. Sukupuoli ja ulkonäkö on ollut oikein. Tosin ulkonäköä en tästä lapsesta vielä tiedä. Sama on ollut äidilläni, eikä kyse ole sattumasta sillä hänellä on 11 niitä unia ;).

6. Rakastan aamuja, mutta ennen mulla oli suuria vaikeuksia herätä aikasin. Nykyisin herään viimeistään 10 jos saan nukkua niin pitkään kuin haluan. Tämä aamu oli poikkeus.

7. Oon kärsinyt paniikkihäiriöistä, ja toivon etten joudu sellaisen valtaan enään ikinä.

Tunnustus ei lähde tällä kertaa kenellekään, sillä lähes joka blogissa olen tuohon törmännyt. Sen ansaitsee kaikki kenen blogi löytyy listaltani.

Nyt taidan alkaa nukkumaan. Jotenkin tyhjä olo. Hälläväliä.

Oma koti kullan kallis

Tultiin kotiin tänään N:n kans. T oli siivonnut täällä TOSI hyvin sillä aikaa ja oon niiin onnellinen! Ihana mies mulla <3.
Oli jopa käyny lehtipinot ym. läpi ja järjestellyt N:n pehmolelut siistiin riviin sen sänkyyn ;) koko sänky täynnä pehmoleluja.

Tänään rv 38+5 (!!) oli neuvola. Vauva on tosi matalalla ja kiinnittynyt siis. Ihan lähtöasemissa siellä ja valmiina tulemaan. "Hyvän kokoinen" oli vauva enkä uskaltanut kysyä mitä se "hyvä" siinä tarkoitti.
Sf-mitta on kunnioitettavat 35cm.. huh. Paineet huiteli ensin 139/88 ja toisella mittauksella 129/82. Painoa oli taas tullut PALJON lisää. +875g/viikko. Tuskin kuitenkaan kerkeän saavuttaa sitä lukemaa mitä painoin N:a synnyttämään mennessä. + 5kg viikossa ois aika huolestuttavaa ;)!
Vauvan liikkeisiin merkittiin vain yks plussa. Se on ollut tosi hiljanen kaveri nyt pari päivää. On niitä liikkeitä toki tullut, mutta hirveän rauhallista meno on. Jospa se kerää voimia PIAN tapahtuvaan..

On supistellut. Sellasia, että reisissä asti tuntuu. Menkkamaista jomotusta on ollut vähä väliä, mutta tänään (ja eilen?) on ollut koko ajan sitä. Toissayönä tosiaan heräsin supistuksiin enkä tajunnut ensin unissani, että mitä se mahakipu oli. Siitä kun heräilin hieman niin tajusin, että näähän on supistuksia ja niitä tuli pidemmän aikaa. Olin kuitenkin niin väsynyt, että toivoin vain ettei synnytys sillon alkais. Ajattelin etten jaksais just sinä yönä synnyttää. No ei syntynyt sinä yönä. Pian sais jo syntyä.

Tuoretta kuvaa tältä päivältä eli rv 38+5.

Nyt N:a nukuttamaan ja samalla itekki nukkumaan. Väsyttää.

Hohhoi!

Nyt on hermot kireällä! Väsyttää..
Viime yö oli yhtä seikkailua. Ensimmäisessä unessa näin videon, joka oli kuvattu autossa jonka kuskia jahtasi maaninen palkkamurhaaja. Meno ylty vaan hullummaksi ja hullummaksi, mitä pidemmälle uni meni. Lopuksi tällä takaa-ajajalla oli auton katolla konekivääri ja panssarivaunun tykki josta tuli liekit.. Hohhoi.
Heräsin ja huomasin, että se puoli puoli millä olin maannut, oli aivan puutunut. Kävin vessassa ja aloin nukkumaan. Seuraavassa unessa synnytin pojan suht helposti luultavasti tänne mummolaan tai kotiin. Olispa enneuni ainakin tuon helppouden osalta! Unet tosiaan jatkui, mutta niitä en muista niin hyvin. Onko tuo ihme jos väsyttää..?! Kylkeä piti vaihtaa vähän väliä, kun tuntu, että paikat puutuu ja on vaikee nukkua. Tais supistella myös yön aikana.

Synnytysuni saattoi tulla siitä, että sain eilen ihanan uutisen aamupäivästä. Rakas ystävä (ja serkku) synnytti pojan ja laittoi viestiä. Päivällä sain sitten puhelun tältä ystävältä ja sain kuulla enemmän synnytyksestä :). 3h supistusten alkamisesta poika oli ollut maailmassa. Siinä ei paljon ollut kerennyt ihmettelemään.. 20 minuuttia olivat olleet salissa ja parin minuutin ponnistusvaihe.
Kylmät väreet kulki kun kuuntelin ja olin niin onnellinen toisten puolesta! Laskettu aika olis ollut tänään.
Yhdessä ollaan odotettu ja nyt toisen odotus on päättynyt.. pian on tämän vauvan vuoro syntyä. Voi syntyis jo! Meinas itku tulla, kun kuuntelin vastasyntyneen itkua puhelimen toisessa päässä. Rakkaus sentään!

Ylihuomenna on  neuvola. Aika kuluu siivillä ja pian huomaan olevani kahden lapsen äiti.
Nyt oon niin väsynyt, ettei ajatus kulje ollenkaan. Taidan mennä N:n viereen päiväunille.

Tänään

..rv 38+0 ois menkkojen mukaan laskettu aika. Ultran mukaan se on vasta 2 viikon päästä. Jos tää menis sen pari viikkoa yli, niin VIELÄ ois KUUKAUSI!! Kuukausi jäljellä!
Onneksi, sitä vaihtoehtoa ei ole edes olemassa. Se on niin vieras ajatus, että en osaa edes kuvitella. Se on niin mahdoton asia, että en oikeasti voi ajatella koko asiaa. Sama kuin koittaisin lukea kirjaa kiinaksi. Onneksi se on käynnistys aika pian la:n tienoilla käsillä jos ei ala itsekseen syntymään.


Ollaan siis edelleen mummilassa. Huomenna suht ajoissa kotiin.
Pikkuveli 5v. jutteli mun kans kun olin nukuttamassa N:ää illalla.

Pikkuveli A: T... mikä susta tulee isona?
Minä: En tiiä.. musta on tullut jo äiti.. tuollasen pikku riiviön äiti *hymy* (N raapi mua sillä hetkellä)
Pienen hiljasuuden jälkeen..
M: Mikä susta tulee isona?
A: Kovis!
M: :D
A: Niillä on paljo tyttöjä...

Meni hetki jutellessa jotain ja pian..

A: Eihän kovisten tarvi mennä armeijaan...?!
M: Miksei?
A: No ku mää en halua armeijaan...
M: No mikset halua?
A: No ku en halua sinne kirkkoon!!
M: ... Minne kirkkoon?
A: No sinne kirkkoon sen jälkeen.
M: Ai sekotiksää nyt armeijan rippikouluun?! Rippikoulun jälkeen mennään kirkkoon..
A: En.. Ku mää en halua naimisiin!!
M: :'D
........ hiljaisuus....
M: Ai ku T meni armeijan jälkeen naimisiin?
A: niiiiiin..!

Voi rakkaus tuota pientäsuurta poikaa! Ihana pentu.

Toivottavasti ainakin toiseksi viimeinen neuvola takana..

.. nimittäin EN jaksais enää :p vaikka edelleenkään ei kauheasti ole valittamista, mutta kun sattuu kävely, nouseminen jne. Olo on valasmainen.

Tiistaina kävin siellä synnytysvalmennuksessa (tms.) tutustumassa sairaalaan. Jouduin sittenkin menemään yksin, koska T oli kipeenä eikä sellasella yskällä tosiaan voi sinne mennä.
Hoitaja oli sama joka oli synnytyspelkokeskustelussa. Ihanaa! Olin nuorin tai ainakin nuorimmasta päästä. Ja ehkä ainut joka ei ollut ensisynnyttäjä. En ainakaan nähnyt käsien nousevan pystyyn (tosin en katsellutkaan kauheesti ympärilleni), kun kysyttiin uudelleensynnyttäjistä.
Kaikki vaikutti kivalta ja pieneltä. Jorviin verrattuna tosi pieneltä. Tykkäsin kyllä Jorvista tosi paljon, mutta tää on erilainen, enkä osaa sanoa vielä sen kummempaa..
Kierroksen lopuksi kun muut lähti, otin ja kysyin kätilöltä miten voisin saada sen uuden ajan sinne pelkokeskusteluun, koska sen synnytystapa-arvion jälkeen on alkanut vaivaamaan se käynti siellä. Ihana ja ystävällinen kätilö lupas antaa mulle ajan vaikka heti siellä. Juteltiin muutenkin jonkun aikaa siinä asioista ja edellisestä synnytystapa-arviosta. Kyseli milloin mulla olikaan laskettu aika. Kun sanoin sen olevan 20.pvä niin tämä kätilö oli vähän että "niiiin, että se on jo niiin PIAN!". Nii-in.. se on jo niin pian.
Sain ajan synnytystapa-arvioa seuraavalle päivälle eli rv 39+2. Voin perua sen edellisenä päivänä jos tunnen etten tarvitsekaan sitä.
Kerroin maanantaisista supistuksista ja sanoin, että on supistellut muutenkin. Tämä ihana kätilö sitten lopuksi kysyi, että haluaisinko hänen katsovan tilanteen ihan nopeesti!! Oi, kun olin mielissään. Olin miettinyt mielessäni, että miten saisin tietää onko tilanne muuttunut, mutta ei käynyt mielen vieressäkään että tämä kätilö sen voisi tehdä varsinkaan silloin. No siinä ei kauan mennyt. Tuntemuksena oli eri.. sattu!! Mutta tilanne oli pysynyt suht koht samana edelliseen sisätutkimukseen verrattuna. Paikat oli tosi pehmeet ja pää tuntu hyvin.
No, ei niitä kipeitä supistuksia niin montaa tullutkaan, että siellä ois voinut uskoa jotain enempää tapahtuneenkaan. Onhan ne sentään pehmentäneet paikkoja!

Tänään (rv 37+4) oli tosiaan neuvola. Uusi th, joka tosin on vain tän kuun ja sitten tulee lopullinen th Ninan tilalle.
Oli ehkä nopein käynti, 30min. Mutta eipä mullakaan ollut mitään kysyttävää edes lähestyvästä synnytyksestä.
Painoa oli tullut +933g per viikko nyt kahden viikon aikana!! Turvotusta tosiaan on ja se vaikuttaa.
Verenpaineet huiteli eka mittauksella 138/88 ja parin minuutin päästä 132/80.
HB oli noussut!! Eikä mitenkään vähän.. Kuukausi sitten mitattu 122 ja nyt (ILMAN rautalääkettä) oli noussut 137! Olin puulla päähän lyöty. Tosin sanoin, että olo onkin ollut erinomainen ja energiaa täynnä. Mutta.. miten hemoglobiini voi nousta noin nopeesti. En usko, että oisin kuivakaan ja sen takia se ois noin paljon.
Sf-mitta oli noussut +1,5cm kahden viikon aikana ja oli nyt 33cm.
Vauva oli kiinnittynyt takaraivotarjontaan, eikä pää enään "todellakaan liiku yhtään". Selkä vasemmalle puolelle ja kasvot oikealle päin.
Seuraava aika onkin ensi perjantaina.. Saas nähdä miten käy. Menen aika varmasti yhtenä kappaleena sinne.

Tällä hetkellä ollaan mummilassa, kun T on sairaslomalla tän loppuviikon.
Mutta nyt.. kalakeitto kutsuu ja maha huutaa ruokaa.

Nyt voin myöntää..

.. että rupes pikkasen jännittämään. Hyvällä tavalla.
Alko tulee niitä napakoita supistuksia suht usein ja voi ku muistu synnytys mieleen. Vaikka (!) nää ei oo mitään niihin supistuksiin verrattuna. Mutta.. toivottavasti saavat jotain aikaan eikä synnytys kestäis ikuisuuksia tällä kertaa. Menkkakipumaista jomotusta ollu jo pari päivää, vessassa ravaan isommalla asialla useammin ja hermot ollu vähä kireemmällä ehkä, huono olo ja kuvotus ollu viikon verran.. Mutta muuten.. voin täydellisen hyvin enkä sen takia uskokkaan, että pikkunen ihan lähipäivinä ois tulossa. Tälläkin hetkellä voin sanoa, että on ihanaa olla raskaana!
Oon pikkasen jännittynyt, mutta niiin innoissaan ja mielissään. Pian pääsee synnyttämään!

Jotain pientä listaa lähipäiville ja -viikoille:

-Seuraavan viikon viikonloppuna ois kihlajaiset (yhden mun parhaimmista ystävistä) ja sinne ois pakko päästä. Sieltä sopis lähteä vaikka suoraan synnyttämään.
-Täällä pitäis taas järjestellä vähän paikkoja ja ehkä pestä pikkuselle vaatteitakin (miten se unohtuukin?).
-Tuo viemäriongelma heti pois.
-Se AJOKORTTI pitäis ajaa ennen tän syntymää!! Meneepä tiukille enkä tosiaan tiedä onko mahdollistakaan enää.
- Synnärilaukku ja kotiinlähtölaukku valmiiks. (Missä vauvan ulkohaalari on??! Sama mikä oli N:llä..)
- Huomenna (ti) tutustuminen/valmennus synnytysosastoon.

On niitä varmasti muitakin, mutta nyt ei muistu mieleen.


Ps. Meillä täällä taas riesana hiiri.
Ja viemäri jäässä tai tukossa = vettä vessan/pesuhuoneen lattialla lainehtimalla ja pönttö täynnä. Kyllon kivaa!! Huomenna pitäis korjaantua.