Kyllä se on alaspäin tipahtanut.
Kuvassa näkyy myös mun kaks Indiskan ostosta perjantailta.
Tänne näköjään mahtuu vielä näitä wep-kamerakuvia. Masukuvia voin siis lisäillä loppuun asti vaikka kuvatilaa en vielä ole hankkinut. Jee!
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Rv 37+0 ja sen kunniaksi..
..muutama uunituore masukuva.
Kyllä se on alaspäin tipahtanut.
Kuvassa näkyy myös mun kaks Indiskan ostosta perjantailta.
Tänne näköjään mahtuu vielä näitä wep-kamerakuvia. Masukuvia voin siis lisäillä loppuun asti vaikka kuvatilaa en vielä ole hankkinut. Jee!
Kyllä se on alaspäin tipahtanut.
Kuvassa näkyy myös mun kaks Indiskan ostosta perjantailta.
Tänne näköjään mahtuu vielä näitä wep-kamerakuvia. Masukuvia voin siis lisäillä loppuun asti vaikka kuvatilaa en vielä ole hankkinut. Jee!
Vyöhyketerapiaa ja kahden räkänokan kaitsemista..
Eilen tosiaan käytiin Hyvinkäällä ilta.
Tarkoitus oli lähteä nuotiolle, mutta suunnitelmat vaihtui ja syötiin, saunottiin ja sain pienen vyöhyketerapiakäsittelyn ihan yllättäen! Pitäis muuten varata aika vyöhyketerapiaan joku päivä.
Pitäis tehdä ennen vauvan syntymää -lista on lyhyt, mutta sitäkin tärkeämpi.. Esim. se aikoja sitten vanhentuneen ajokortin uudestaan ajaminen! Kun pääsisin edes poliisiasemalle sen aukioloaikana joskus..!
Tänään.. P lähti aamulla töihin ja jäin lasten kanssa päiväksi tänne. Pikkusen meinaa hermot olla väliin kireellä, mutta ei onneks paljoa :P.
N ja L on kumpiki räkätaudissa ja nenät vuotaa niin että koko ajan saa olla pyyhkimässä. L tekee hampaita eikä suostu syömään leivän ja maidon lisäks muuta. L myös loukkaantuu ja itkee ihan joka asiasta mitä N tekee ja varsinki jos N on liian lähellä :D. Ja N:ää ihan selvästi ärsyttää se itkeminen, ja se matkiikin L:ää väliin tai yrittää käydä läpsimässä sitä. Itkeehän tuo N myös väliin ja ne kumpiki koittaa ottaa aina samoja leluja kauheen tappelun kans.
Nyt onneks kumpikin on päiväunilla ja saan hetken hengähtää. Mukavaahan tää on (ja ois mukavampaa jos noista ois toisilleen seuraa muutenki kuin tappeluihin..), mutta tekee mieli suklaata!! :D
Antaisin mitä vaan kaksostenrattaista nyt. Saisin nuo rattaisiin ja lähtisin kauppaan ja kunnon pitkälle kävelylle. Ihana ilma!
Miesten oli tarkoitus olla täällä jo klo 15, mutta ovatkin vasta klo 17... Ei kiva.
Tarkoitus oli lähteä nuotiolle, mutta suunnitelmat vaihtui ja syötiin, saunottiin ja sain pienen vyöhyketerapiakäsittelyn ihan yllättäen! Pitäis muuten varata aika vyöhyketerapiaan joku päivä.
Pitäis tehdä ennen vauvan syntymää -lista on lyhyt, mutta sitäkin tärkeämpi.. Esim. se aikoja sitten vanhentuneen ajokortin uudestaan ajaminen! Kun pääsisin edes poliisiasemalle sen aukioloaikana joskus..!
Tänään.. P lähti aamulla töihin ja jäin lasten kanssa päiväksi tänne. Pikkusen meinaa hermot olla väliin kireellä, mutta ei onneks paljoa :P.
N ja L on kumpiki räkätaudissa ja nenät vuotaa niin että koko ajan saa olla pyyhkimässä. L tekee hampaita eikä suostu syömään leivän ja maidon lisäks muuta. L myös loukkaantuu ja itkee ihan joka asiasta mitä N tekee ja varsinki jos N on liian lähellä :D. Ja N:ää ihan selvästi ärsyttää se itkeminen, ja se matkiikin L:ää väliin tai yrittää käydä läpsimässä sitä. Itkeehän tuo N myös väliin ja ne kumpiki koittaa ottaa aina samoja leluja kauheen tappelun kans.
Nyt onneks kumpikin on päiväunilla ja saan hetken hengähtää. Mukavaahan tää on (ja ois mukavampaa jos noista ois toisilleen seuraa muutenki kuin tappeluihin..), mutta tekee mieli suklaata!! :D
Antaisin mitä vaan kaksostenrattaista nyt. Saisin nuo rattaisiin ja lähtisin kauppaan ja kunnon pitkälle kävelylle. Ihana ilma!
Miesten oli tarkoitus olla täällä jo klo 15, mutta ovatkin vasta klo 17... Ei kiva.
lauantai 26. helmikuuta 2011
Viikonloppu ystävän luona
Ollaan viettämässä viikonloppua Espoossa. P:n ja L-neidin kans. L on samana vuonna ja samassa kuussa syntynyt kuin N. Pikkuserkkuja. Isät serkkuja.
T on siellä lätkäturnauksessa. Vähän meinaa olla ikävä ja soittelen väliin miten niillä on mennyt.
Eilen käytiin tosiaan ekaa kertaa noiden reilu yks vuotiaiden kans Hopstopissa Sellossa. Siellä ne meni tuulispäinä joka paikkaan niiin mielissään! Ja toki tämäkin mamma kiipeili ja konttas perässä kuin paraski 5v. Hiki tuli, mutta oli hauska 1,5h. Ja jos totta puhutaan, olin yllättynyt miten jaksoin siellä tauotta kiipeillä ja nostella jne. Oon kyllä ollu energiaa täynnä nyt jonkusen aikaa jo, mutta tuo oli kyllä varmasti näkemisen arvosta :P. Koluttiin joka nurkka alhaalta ylös ja muutama mäkikin laskettiin. Sen jälkeen kierreltiin muutama tunti Sellossa, ja mukaan tarttui Indiskasta ja Punavuoren peikosta muutama kiva juttu.
Kunhan keksin millä saan lisää kuvia tänne niin voisin lisätä tästä mammasta muutaman "edustuskuvan" hopstopista ;P.
Tänään ohjelmassa ehkä metsäretki isommalla porukalla. Toivottavasti onnistuu ja päästään nuotiolle.
Monen suusta oon kuullut, että näytän ihan valmiilta poksahtamaan ja veikkailuja on tullut ettei vauva enää kauaa viihtyis masussa. Maha mennyt alemmas jne. Huoh, jospa nuo oisivat oikeessa!
Ja jee, oon saanut ihanaa palautetta mun "hehkumisesta" :D hah! Näin hyvinvoivalta kuulema raskaana olevien pitäis näyttää ja varsinki viimeisillään.. tiedä häntä. Voin kyllä erinomaisen hyvin jos ei noita vaivoja oteta lukuun. Sattuu ja supistaa.. sängystä nouseminen kestää ikuisuuden ja muutaman kyynelenki vois saada silloin aikaan. Mutta yhdestäkään supisuksesta ja kivusta en valita.. kunhan ne saa jotain aikaan! Alan oikeesti olla innoissaan koska synnyttämään pääseminen on ihan lähellä! Eli tällä hetkellä fiilis on sitä kohtaan positiivinen ja odottava! Homma kotiin :). Ja jos tää menee samalla kaavalla ku edellinen niin.. huh, seuraavasta (?) synnytyksestä voi olla hiiieman eri fiilis.
Ja.. vaikka lapsi oiski samaa kokoluokkaa niin kunhan kaikki muu menis ok synnytyksessä vauvan sykkeistä lähtien niin ei se niin huonosti voi mennä ja siitäkin selvittiin! Jospa tää ois korjaava kokemus. Sitä odottaen (ja muuhun varautuen..).
Ps. En ymmärrä vanhempia jotka tuo lapsensa sinne ja istuvat ite naama näkkärillä todella nyrpeen näkösinä mulkoilemassa! Tai bisnes-isiä jotka istuu sen koko 2h naama kiinni kännykässä netin ihmeellisessä maailmassa, ja kun lapsi tulee pyytämään huomioa, niin isä vastaa poissaolevasti ja katsomattakaan lapseen "Hienoa Pekka...... hienoa Pekka..". Onhan se rankkaa :p. Ja eihän noiden vanhempien lasten seurana tarvikkaan olla joka askelta seuraamassa, hyvinhän ne (jollei paremminki) viihtyy yksinään/keskenään siellä. Mutta.. kuitenki.
T on siellä lätkäturnauksessa. Vähän meinaa olla ikävä ja soittelen väliin miten niillä on mennyt.
Eilen käytiin tosiaan ekaa kertaa noiden reilu yks vuotiaiden kans Hopstopissa Sellossa. Siellä ne meni tuulispäinä joka paikkaan niiin mielissään! Ja toki tämäkin mamma kiipeili ja konttas perässä kuin paraski 5v. Hiki tuli, mutta oli hauska 1,5h. Ja jos totta puhutaan, olin yllättynyt miten jaksoin siellä tauotta kiipeillä ja nostella jne. Oon kyllä ollu energiaa täynnä nyt jonkusen aikaa jo, mutta tuo oli kyllä varmasti näkemisen arvosta :P. Koluttiin joka nurkka alhaalta ylös ja muutama mäkikin laskettiin. Sen jälkeen kierreltiin muutama tunti Sellossa, ja mukaan tarttui Indiskasta ja Punavuoren peikosta muutama kiva juttu.
Kunhan keksin millä saan lisää kuvia tänne niin voisin lisätä tästä mammasta muutaman "edustuskuvan" hopstopista ;P.
Tänään ohjelmassa ehkä metsäretki isommalla porukalla. Toivottavasti onnistuu ja päästään nuotiolle.
Monen suusta oon kuullut, että näytän ihan valmiilta poksahtamaan ja veikkailuja on tullut ettei vauva enää kauaa viihtyis masussa. Maha mennyt alemmas jne. Huoh, jospa nuo oisivat oikeessa!
Ja jee, oon saanut ihanaa palautetta mun "hehkumisesta" :D hah! Näin hyvinvoivalta kuulema raskaana olevien pitäis näyttää ja varsinki viimeisillään.. tiedä häntä. Voin kyllä erinomaisen hyvin jos ei noita vaivoja oteta lukuun. Sattuu ja supistaa.. sängystä nouseminen kestää ikuisuuden ja muutaman kyynelenki vois saada silloin aikaan. Mutta yhdestäkään supisuksesta ja kivusta en valita.. kunhan ne saa jotain aikaan! Alan oikeesti olla innoissaan koska synnyttämään pääseminen on ihan lähellä! Eli tällä hetkellä fiilis on sitä kohtaan positiivinen ja odottava! Homma kotiin :). Ja jos tää menee samalla kaavalla ku edellinen niin.. huh, seuraavasta (?) synnytyksestä voi olla hiiieman eri fiilis.
Ja.. vaikka lapsi oiski samaa kokoluokkaa niin kunhan kaikki muu menis ok synnytyksessä vauvan sykkeistä lähtien niin ei se niin huonosti voi mennä ja siitäkin selvittiin! Jospa tää ois korjaava kokemus. Sitä odottaen (ja muuhun varautuen..).
Ps. En ymmärrä vanhempia jotka tuo lapsensa sinne ja istuvat ite naama näkkärillä todella nyrpeen näkösinä mulkoilemassa! Tai bisnes-isiä jotka istuu sen koko 2h naama kiinni kännykässä netin ihmeellisessä maailmassa, ja kun lapsi tulee pyytämään huomioa, niin isä vastaa poissaolevasti ja katsomattakaan lapseen "Hienoa Pekka...... hienoa Pekka..". Onhan se rankkaa :p. Ja eihän noiden vanhempien lasten seurana tarvikkaan olla joka askelta seuraamassa, hyvinhän ne (jollei paremminki) viihtyy yksinään/keskenään siellä. Mutta.. kuitenki.
perjantai 25. helmikuuta 2011
Pienet ystävykset
Ikäeroa 1vuosi 3kk suunnilleen.
Niin hyvät ystävykset <3 kaks rakasta. Toivottavasti päästään muuttamaan lähemmäksi.
Niin hyvät ystävykset <3 kaks rakasta. Toivottavasti päästään muuttamaan lähemmäksi.
torstai 24. helmikuuta 2011
ISO PULMA (mulle ainakin)
"Hups.. kuvatilasi loppui.." tms.
Mitä ihmettä teen nyt?? Luottokorttia ei omisteta. Pieni on summa millä sais lisää tilaa, mutta mitenhän tuo onnistuu.
Mitä ihmettä teen nyt?? Luottokorttia ei omisteta. Pieni on summa millä sais lisää tilaa, mutta mitenhän tuo onnistuu.
Kiitos kummitädille
Se on hieno ja ihana. Me tykätään. Ja mikä tärkeintä, se on itse tehty N mielessä. :)
Taas pieni vertailu..
Huomaa etten hetkeen ole päässy käymään täällä. Taitaa kulua koko päivä lukien blogeja..
Jos voisin niin haluaisin teiän veikkaavan viikot noista mahoista, mutta jos noita mahakuvia on aikasemmin katsellut niin se ois helppoa.
Ensimmäinen kuva on siis edellisestä raskaudesta. Rv 39+5 muistaakseni.
Toinen on viime viikonlopulta. Rv 35+9...
Kyllä niistä vähän eroa löytyy jos tarkkaan katsoo :P.
Synnytys mielessä.. (ja pieni pyyntö myös..)
.. aika usein.
Sairaalassa kuulin, että (JEEE!!) sinne on hankittu mun innolla odottama relaxbirth -laite!! Toivon mukaan pääsen siis kokeilemaan sitä kunhan päästään synnyttämään. On mulla siis paljon positiivisempi olo synnytyksen suhteen, entä ennen tiistaita. Nyt vaan kun pääsis synnyttämään ja pian! Alan pikkuhiljaa innostumaan.. ja se innostus kyllä voi "vähän" laantua jos näyttää siltä että laskettu aika lähestyy.
Piti vaan tulla hehkuttamaan tuota asiaa ja ehkä kysymäänkin, että onko jollakin kokemusta kyseisestä laitteesta synnytyksessä?
Ja tässä samalla voisinki pyytää, että sellaset henkilöt jotka käy täällä kurkkimassa ilman mitään merkkiä, jättäis tällä kertaa jotain pientä itsestään jälkeensä. Sana on vapaa. Täällä käy porukkaa jonkin verran päivittäin vaikken hetkeen päivittäiskään mitään. Kerron kuitenki aika henkilökohtaisia asioita ja varsinkin nyt käyn paljon synnytystä läpi. Suojattu blogi houkuttelee enemmän ja enemmän ihan vaan sen takia koska en osaa olla niin pintapuolinen kuin haluaisin :D.
Jätäthän siis pienen (tai suuren ;P) merkin itsestäsi seuraavalla kerralla kun vierailet blogissani. Kiitos kaunis!!
Sairaalassa kuulin, että (JEEE!!) sinne on hankittu mun innolla odottama relaxbirth -laite!! Toivon mukaan pääsen siis kokeilemaan sitä kunhan päästään synnyttämään. On mulla siis paljon positiivisempi olo synnytyksen suhteen, entä ennen tiistaita. Nyt vaan kun pääsis synnyttämään ja pian! Alan pikkuhiljaa innostumaan.. ja se innostus kyllä voi "vähän" laantua jos näyttää siltä että laskettu aika lähestyy.
Piti vaan tulla hehkuttamaan tuota asiaa ja ehkä kysymäänkin, että onko jollakin kokemusta kyseisestä laitteesta synnytyksessä?
Ja tässä samalla voisinki pyytää, että sellaset henkilöt jotka käy täällä kurkkimassa ilman mitään merkkiä, jättäis tällä kertaa jotain pientä itsestään jälkeensä. Sana on vapaa. Täällä käy porukkaa jonkin verran päivittäin vaikken hetkeen päivittäiskään mitään. Kerron kuitenki aika henkilökohtaisia asioita ja varsinkin nyt käyn paljon synnytystä läpi. Suojattu blogi houkuttelee enemmän ja enemmän ihan vaan sen takia koska en osaa olla niin pintapuolinen kuin haluaisin :D.
Jätäthän siis pienen (tai suuren ;P) merkin itsestäsi seuraavalla kerralla kun vierailet blogissani. Kiitos kaunis!!
Tuore kuva tältä päivältä. Rv 36+4. Tuntuu että maha on taas ylempänä vaihteeksi. Onhan tuolla jo kokoa.
Viikonloppu
Viikonloppu vietettiin siis Turussa E:n kans..
Täällä..
Täällä..
Turku oli kylmä ja kaunis.
Ihana E <3
Ja ihana aamupala, joka tosin on tuossa vaiheessa jo osittain mahassa.
Voi ku sais joka aamu samanlaisen aamupalan
Saunaosasto. Meillä oli illan viimenen vuoro lauantaina, eikä siis tarvinut katsoa kelloa.
Kaikin puolin mukava viikonloppu. Kuvat nyt on missä järjestyksessä vaan. Eikä siellä paljon tullut muutenkaan kuvailtua. Ulkona oli liian kylmä, mutta uskaltauduttiin sinne kuitenkin kävelylle useamman kerran.
Viikonloppu oli rauhallinen ja rentouttava.
Just sitä mitä haluttiin.
Ei ohjelmaa saunan ja aamupalan lisäksi :D. Illalla käytiin muualla syömässä.
Pe-iltana mentiin ja nukahdettiinkin suht aikasin. Lauantaina aamupalan jälkeen oli vuorossa päiväunet. Reilu 3h tais kumpikin nukkua, jonka jälkeen tajuttiin ettei mikään pikkuputiikki oo enää auki. Käytiin kuitenkin kävelyllä (lue: jäätymässä) ihanassa aurinkoisessa säässä. Sen jälkeen palattiin hotellille ja E lähti huoneeseen mun suunnatessa vielä hetkeksi kaupungille. Sen jälkeen oltiin hetki hotellilla, varattiin sauna illaksi ja lähdettiin syömään. Sieltä palatessa (ihan jäässä) olikin ihana kun tiesi, että saunavuoro on ihan pian.
Saunassa tehtiin kasvo - ja hiushoidot ja nautittiin löylyistä. Ilta veny muutaman tunnin edellistä myöhemmäksi, ja aamupalalla väsyttikin ihan erilailla. Vielä oli aamupalan jälkeen hetki rentoutua ennen huoneiden luovutusta ja kotiinpaluuta.
Joku (ja moni sanoiski) varmasti sanois, että on teillä ollu tylsä reissu, mutta se oli niiiin sitä mitä me kumpiki kaivattiin. Hiljaisuutta, omaa aikaa ja rauhallista rentoutumista. Ja joku muu teki ruoat.
Hotelli oli hyvä ja halpakin. Se oli sitä mitä me tällä kertaa tarvittiin. Kaks odottajaa ja kotiäitiä :P. Joskus vois kyllä mennä oikein kunnon hemmotteluviikonloppua pitämään isommalla budjetilla.
Mutta oli se myös niin ihana tulla kotiin.
Me niin nautittiin harvinaisesta hengähdystauosta.
03:35 Terveisiä sairastuvalta
Jos jaksaisin niin laittaisin tähän kuvan.
Täällä sairastetaan taas vaihteeksi. En oo saanut nukuttua koska N heräilee vähän väliä. Hehkuu taas kekäleenä lukuunottamatta sitä aikaa jonka lääke vaikuttaa.
Alle viikko kai täällä oltiinki terveinä.
Nyt koitan nukkua. Onneks sain pikkusiskon tänne (sillä on hiihtoloma) kaveriks. Tiiänpähän kuka herää jos N herää normaaliaikaan eikä kipeenä nuku pidempään.
Täällä sairastetaan taas vaihteeksi. En oo saanut nukuttua koska N heräilee vähän väliä. Hehkuu taas kekäleenä lukuunottamatta sitä aikaa jonka lääke vaikuttaa.
Alle viikko kai täällä oltiinki terveinä.
Nyt koitan nukkua. Onneks sain pikkusiskon tänne (sillä on hiihtoloma) kaveriks. Tiiänpähän kuka herää jos N herää normaaliaikaan eikä kipeenä nuku pidempään.
Tosiaan se tunnustus
Ihan ensimmäinen tunnustus :)! En ikinä kuvitellutkaan saavani jotain tällasta.
Ihanan Tätä päivää -blogin Petuli yllätti mut siis täysin. Kiitos!
"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille.
Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän
palkinnon viidelle,jotka mielestään sen ansaitsevat."
1. Milloin aloitit blogisi?
Lj:n suojatun "blogin"/päiväkirjan aloitin tammikuussa 2005 kun lähdin Englantiin au pairiksi. Tosin siellä en paljon koneella ollut joten se kirjoittaminen siellä jäi kokonaan. Kirjotuksia tuon jälkeen on kuitenkin tullut monta sataa ja niitä pääsee lukemaan vain ihan läheisimmät ystävät.
Tämän blogin oisinko aloittanut toukokuussa 2010. Tosin se jäi moneksi kuukaudeksi vain siihen yhteen kahteen kirjoitukseen.. Marraskuussa aloitin kirjoittamaan säännöllisemmin.
2. Mistä kirjoitat blogissasi ja mitä kaikkea se käsittelee?
Ihan kaikesta. Arjesta. Tällä hetkellä tosin kirjoitukset on painottunut raskaasti raskauden puolelle :D jostain kumman syystä.
3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
En osaa kauheesti tähän vastata.
Voisin sanoa, että kaikissa blogeissa on jotain erityistä, koska kahta samanlaista ihmistähän ei oo. :)
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Tylsyys :D. Pitkät välimatkat ystäviin ja sukulaisiin. Yksinäisyys. Siinä lyhennettynä.
5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Vähemmän henkilökohtaisemmaksi tai ehkä salasanan taakse?! Enemmän kuvia tulevaisuudessa kunhan vihdoin saisin koneen ehjäks.
*****
Tunnustuksen annan eteenpäin ilman sen kummempia selittelyjä:
näköjään myöhemmin kunhan oon saanut päätettyä ne blogit :)). JA se voi tosin unohtuakin mut tuntien, mutta toivottavasti ei. Palaan siis päivällä asiaan.
Ihanan Tätä päivää -blogin Petuli yllätti mut siis täysin. Kiitos!
"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille.
Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän
palkinnon viidelle,jotka mielestään sen ansaitsevat."
1. Milloin aloitit blogisi?
Lj:n suojatun "blogin"/päiväkirjan aloitin tammikuussa 2005 kun lähdin Englantiin au pairiksi. Tosin siellä en paljon koneella ollut joten se kirjoittaminen siellä jäi kokonaan. Kirjotuksia tuon jälkeen on kuitenkin tullut monta sataa ja niitä pääsee lukemaan vain ihan läheisimmät ystävät.
Tämän blogin oisinko aloittanut toukokuussa 2010. Tosin se jäi moneksi kuukaudeksi vain siihen yhteen kahteen kirjoitukseen.. Marraskuussa aloitin kirjoittamaan säännöllisemmin.
2. Mistä kirjoitat blogissasi ja mitä kaikkea se käsittelee?
Ihan kaikesta. Arjesta. Tällä hetkellä tosin kirjoitukset on painottunut raskaasti raskauden puolelle :D jostain kumman syystä.
3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
En osaa kauheesti tähän vastata.
Voisin sanoa, että kaikissa blogeissa on jotain erityistä, koska kahta samanlaista ihmistähän ei oo. :)
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Tylsyys :D. Pitkät välimatkat ystäviin ja sukulaisiin. Yksinäisyys. Siinä lyhennettynä.
5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Vähemmän henkilökohtaisemmaksi tai ehkä salasanan taakse?! Enemmän kuvia tulevaisuudessa kunhan vihdoin saisin koneen ehjäks.
*****
Tunnustuksen annan eteenpäin ilman sen kummempia selittelyjä:
näköjään myöhemmin kunhan oon saanut päätettyä ne blogit :)). JA se voi tosin unohtuakin mut tuntien, mutta toivottavasti ei. Palaan siis päivällä asiaan.
Se synnytystapa-arvio..
.. no eihän se menny ihan nappiin. Ei tosiaan.
Koko päivä alkoi jo huonosti. T ei päässytkään mukaan, vaan jäi hoitamaan N:ää kotiin.
Ja tiesin, että jos vastassa on joku tyly lääkäri, niin mun peli on menetetty.
No.. klo 12 menin sairaalaan. Ensin oli synnytyspelkokeskustelu kätilön kanssa. Ihana kätilö ja niin mukava. Keskustelu ei ollut turha ollenkaan ja sain hyvää palautetta mun asenteesta.
Synnytyksestä kätilö sanoi, että on ollut kyllä pahimmasta päästä, eikä ole ihme jos pelottaa.
Keskustelun lopuksi (klo 14) lähdin positiivisin ja suht toiveikkain mielin odottamaan pääsyä synnytystapa-arvioon lääkärille.
14:30 lääkäri kutsui mut sisään ja jo siinä ajattelin että onpa tylyn oloinen. Suht nuori nainen.
"No siis minkäs takia oot siis tullu tänne?!!" "Katsoin läpi nuo sun paperit ja.."
Tuli olo, että se ei löytänyt niistä yhtään mitään minkä takia oisin siellä. Sanoin että jo eka synnytyksen jälkeen mulle sanottiin, että seuraavasta synnytystapa-arvioon ja laskettuun aikaan ei päästetä.
Ja kävi niin kuin olin pelännyt, lääkärin asenne/olemus sai mut lähes itkun partaalle ja lammasmaiseksi!! Itkua nieleskellen tyydyin kaikkeen mitä se sanoi ja halusin vaan pois. Vähättelin. VÄHÄTTELIN!!
Lääkäri teki sisätutkimuksen.. kävi läpi arvet, tutki häntäluuta, lantioa käsin ja kohdunsuun tilanteen. Ultras. Ja se oli aikalailla siinä. Koko paketti.
Tilanne oli tämä:
rv 36+2
Arvista ei sanonut mitään. Sanoin että ne vaivaa ja vaivas monta kuukautta synnytyksen jälkeen paljon.
Häntäluun tutkiminen.. no ei mikään mukavin kokemus, mutta ei kamalakaan. Epämukava hieman. Siitäkään en saanut irti sen enempää kuin jotain tyyliin että hän tunsi että se on jotenki sisäänpäin kääntynyt jonkin verran eikä antanut periksi ainakaan siinä.
Lantio. Tilava eikä se tuota ainakaan ongelmia. Hyvä synnyttäjän lantio.
Kohdunsuu jne. Kanava oli lyhentynyt hieman. Kohdunsuu oli auki sormelle. Paikat oli pehmeenä jne. Hyvä homma esim. käynnistystä ajatellen.
Vauvan koko.. Ultra arvioi kooksi 3200g. Eli laskettuna aikana olis noin samoja luokkia kuin N oli syntyessään. Käsin olis veikannut juuri ja juuri 3000g. En luota noihin arvioihin tippaakaan ja veikkaanki, että arviot heittää ainakin parisaataa grammaa vähemmäks eli vauva ois isompi.
Kysyin päänkokoa ja JOS tajusin oikein niin se ois nyt 32cm suunnilleen eli tuskin ois tulossa 38cm päänympäryksellä olevaa vauvaa. En oikein (halua uskoa) usko, että pää kasvais sen 6cm muutamassa viikossa.
Noel tosiaan on syntynyt kaikenlisäks käsi poskella. Omista papereista se ei käy ilmi, mutta sairaalan papereissa lukee niin. Ja muutenkin oli mielenkiintoista nähdä aikajanat ym viime synnytyksestä.
Aion kokeilla kaiken vyöhyketerapiasta homeopatiaan ja kaikkiin perinteisiin ässiin yms. Tää vauva ei tuu kasvaa mun mahassa samoihin mittoihin kuin N jos voin yhtään vaikuttaa siihen. Muuten iskee paniikki!
Sain siis uuden ajan.. ja se on rv 39+1.
Siitäkin lääkäri sanoi, ettei voi luvata, että silloinkaan ois käynnistys edessä. Ylilääkäri sen päättää loppupeleissä. Ja "esikoinen on ollut tienraivaajana ja kun kerta oot saanut sen synnytettyä alakautta niin tää seuraavakin mahtuu." plaaplaaplaa. Ja minä lammasmaisesti olin sanomatta mitä oikeesti mielessä liikkui. Tuntu niin turhalta. Kauheeta olla vähäteltävänä. Onneksi siis se kätilö oli ihana ja ymmärtäväinen.
Sanoin tosiaan etten halua sectioa, vaan alatiesynnytyksen ja mahdollisesti käynnistykseen jos alkaa näyttää siltä että vauva on taas samaa luokkaa.
Lääkäri oli muuten aika kipulääkitysmyönteinen. "Se on hyvä ottaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa epiduraali tai vastaava että on voimia sitten loppuun." tai jotain tuollasta se selitti. Hoh.
Sitä kipua en pelkää, vaan tosiaan sitä vauvan kokoa jne.
Jouduin perumaan sen synnytysosaston valmennuksen (vai mikä olikaan), koska haluan sinne T:n kans, enkä yksin. Soitin äitipolille. Puhelu yhdistyi jonnekin muualle ja sieltä sanottiin sen menneen kiinni klo 15. Lupas kuitenkin yhdistää sinne osastolle. Puhelimessa lopulta kolmas henkilö oli se joka pystyi lupaamaan, että mahdutaan seuraavan viikon tiistaille vielä ja vaihtaminen siis onnistui. Kaiken lisäks puhelimeen sattui siis se synnytyspelkokeskustelun kätilö. "Mehän ollaankin tältä päivältä jo tutut." . Kyseli miten lääkärin kans oli mennyt ja oli aika jännän (ja hämmästyneen?) kuuloinen kun vähän kerroin koosta ja uudesta ajasta. Kuulosti hieman pahoittelevaltakin ehkä ja sano että no nyt täytyy välttää kaikkea sokerista/hyvää, ettei vaan sen takia vauva sais lisää painoa.
Näissä tunnelmissa siis tiistain jälkeen.. itkulta, harmitukselta ja pettymykseltä en oo säästynyt. En tiedä mitä tekisin..
Koko päivä alkoi jo huonosti. T ei päässytkään mukaan, vaan jäi hoitamaan N:ää kotiin.
Ja tiesin, että jos vastassa on joku tyly lääkäri, niin mun peli on menetetty.
No.. klo 12 menin sairaalaan. Ensin oli synnytyspelkokeskustelu kätilön kanssa. Ihana kätilö ja niin mukava. Keskustelu ei ollut turha ollenkaan ja sain hyvää palautetta mun asenteesta.
Synnytyksestä kätilö sanoi, että on ollut kyllä pahimmasta päästä, eikä ole ihme jos pelottaa.
Keskustelun lopuksi (klo 14) lähdin positiivisin ja suht toiveikkain mielin odottamaan pääsyä synnytystapa-arvioon lääkärille.
14:30 lääkäri kutsui mut sisään ja jo siinä ajattelin että onpa tylyn oloinen. Suht nuori nainen.
"No siis minkäs takia oot siis tullu tänne?!!" "Katsoin läpi nuo sun paperit ja.."
Tuli olo, että se ei löytänyt niistä yhtään mitään minkä takia oisin siellä. Sanoin että jo eka synnytyksen jälkeen mulle sanottiin, että seuraavasta synnytystapa-arvioon ja laskettuun aikaan ei päästetä.
Ja kävi niin kuin olin pelännyt, lääkärin asenne/olemus sai mut lähes itkun partaalle ja lammasmaiseksi!! Itkua nieleskellen tyydyin kaikkeen mitä se sanoi ja halusin vaan pois. Vähättelin. VÄHÄTTELIN!!
Lääkäri teki sisätutkimuksen.. kävi läpi arvet, tutki häntäluuta, lantioa käsin ja kohdunsuun tilanteen. Ultras. Ja se oli aikalailla siinä. Koko paketti.
Tilanne oli tämä:
rv 36+2
Arvista ei sanonut mitään. Sanoin että ne vaivaa ja vaivas monta kuukautta synnytyksen jälkeen paljon.
Häntäluun tutkiminen.. no ei mikään mukavin kokemus, mutta ei kamalakaan. Epämukava hieman. Siitäkään en saanut irti sen enempää kuin jotain tyyliin että hän tunsi että se on jotenki sisäänpäin kääntynyt jonkin verran eikä antanut periksi ainakaan siinä.
Lantio. Tilava eikä se tuota ainakaan ongelmia. Hyvä synnyttäjän lantio.
Kohdunsuu jne. Kanava oli lyhentynyt hieman. Kohdunsuu oli auki sormelle. Paikat oli pehmeenä jne. Hyvä homma esim. käynnistystä ajatellen.
Vauvan koko.. Ultra arvioi kooksi 3200g. Eli laskettuna aikana olis noin samoja luokkia kuin N oli syntyessään. Käsin olis veikannut juuri ja juuri 3000g. En luota noihin arvioihin tippaakaan ja veikkaanki, että arviot heittää ainakin parisaataa grammaa vähemmäks eli vauva ois isompi.
Kysyin päänkokoa ja JOS tajusin oikein niin se ois nyt 32cm suunnilleen eli tuskin ois tulossa 38cm päänympäryksellä olevaa vauvaa. En oikein (halua uskoa) usko, että pää kasvais sen 6cm muutamassa viikossa.
Noel tosiaan on syntynyt kaikenlisäks käsi poskella. Omista papereista se ei käy ilmi, mutta sairaalan papereissa lukee niin. Ja muutenkin oli mielenkiintoista nähdä aikajanat ym viime synnytyksestä.
Aion kokeilla kaiken vyöhyketerapiasta homeopatiaan ja kaikkiin perinteisiin ässiin yms. Tää vauva ei tuu kasvaa mun mahassa samoihin mittoihin kuin N jos voin yhtään vaikuttaa siihen. Muuten iskee paniikki!
Sain siis uuden ajan.. ja se on rv 39+1.
Siitäkin lääkäri sanoi, ettei voi luvata, että silloinkaan ois käynnistys edessä. Ylilääkäri sen päättää loppupeleissä. Ja "esikoinen on ollut tienraivaajana ja kun kerta oot saanut sen synnytettyä alakautta niin tää seuraavakin mahtuu." plaaplaaplaa. Ja minä lammasmaisesti olin sanomatta mitä oikeesti mielessä liikkui. Tuntu niin turhalta. Kauheeta olla vähäteltävänä. Onneksi siis se kätilö oli ihana ja ymmärtäväinen.
Sanoin tosiaan etten halua sectioa, vaan alatiesynnytyksen ja mahdollisesti käynnistykseen jos alkaa näyttää siltä että vauva on taas samaa luokkaa.
Lääkäri oli muuten aika kipulääkitysmyönteinen. "Se on hyvä ottaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa epiduraali tai vastaava että on voimia sitten loppuun." tai jotain tuollasta se selitti. Hoh.
Sitä kipua en pelkää, vaan tosiaan sitä vauvan kokoa jne.
Jouduin perumaan sen synnytysosaston valmennuksen (vai mikä olikaan), koska haluan sinne T:n kans, enkä yksin. Soitin äitipolille. Puhelu yhdistyi jonnekin muualle ja sieltä sanottiin sen menneen kiinni klo 15. Lupas kuitenkin yhdistää sinne osastolle. Puhelimessa lopulta kolmas henkilö oli se joka pystyi lupaamaan, että mahdutaan seuraavan viikon tiistaille vielä ja vaihtaminen siis onnistui. Kaiken lisäks puhelimeen sattui siis se synnytyspelkokeskustelun kätilö. "Mehän ollaankin tältä päivältä jo tutut." . Kyseli miten lääkärin kans oli mennyt ja oli aika jännän (ja hämmästyneen?) kuuloinen kun vähän kerroin koosta ja uudesta ajasta. Kuulosti hieman pahoittelevaltakin ehkä ja sano että no nyt täytyy välttää kaikkea sokerista/hyvää, ettei vaan sen takia vauva sais lisää painoa.
Näissä tunnelmissa siis tiistain jälkeen.. itkulta, harmitukselta ja pettymykseltä en oo säästynyt. En tiedä mitä tekisin..
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
"On mulla ilo ilo ilo ilo sydämessäni.."
Ainakin joku näytti nauttivan täysillä viime perjantaisesta siivouspäivästä. Lattian raoista vetää niin löydettiin kengät jalkaan siksi aikaa. Villasukilla ois voinu liukastella.
Hiukset korvantakana ;) ja pian ne menee ponnarille.. Mutta en vielä aikoihin raski leikata. Aika huvittavan näkönen poika <3. Enemmän muistuttaa melkeen mua pienenä entä itseään. Näissä kuvissa.
Hiukset korvantakana ;) ja pian ne menee ponnarille.. Mutta en vielä aikoihin raski leikata. Aika huvittavan näkönen poika <3. Enemmän muistuttaa melkeen mua pienenä entä itseään. Näissä kuvissa.
perjantai 18. helmikuuta 2011
Vapaa viikonloppu edessä ihanan ystävän kanssa!!
Ihan extempore tuli eteen tilaisuus viettää vapaata viikonloppua ystäväni E:n kanssa. E laittoi viestiä myöhään keskiviikkona, että olisko munki mies niin ihana ja päästäis meidät viettää viikonloppua kahdestaan jonnekin. No eilen illalla sitten päätettiin, että viikonloppu onnistuu ja tänään valittiin paikka.
Tällä hetkellä istun siis autossa matkalla kohti Tamperetta. Sieltä jatketaan kohti Turkua (Joo, teen periaatteessa n.500km "turhan" lenkin.).
Mennään hotelliin ja ihan vaan otetaan ja rentoudutaan (lue: laískotellaan olan takaa). Ohjelmistossa ei oo yhtään mitään sen kummempaa. Ja mikäs sen mukavampaa! Tällä mahallahan ei enään edes paljon riennetä.
Tää onkin viimeinen kerta taas pitkään aikaan kun on mahdollisuus saada kunnolla omaa aikaa. Ja jos rehellinen oon.. niin kumpikin ollaan todellakin ansaittu tää miniloma! ;P
Kaikista parastahan tässä on se, ettei tarvinut edes pyytää mitään mieheltä. Se oli melkeen innokkaampi ajatuksesta entä minä. T ja N suuntaakin Tampereelta pohojammaalle mummolaan viikonlopuksi. Sinne "onnenkylän" lähettyville..
Olin muuten saanut ihka ensimmäisen tunnustuksen ihanalta blogistilta! Vau :) olen otettu. Kiitos! Mutta ei siitä sen enempää nyt. Tää netti on nimittäin aivan onneton motarilla. Palaan asiaan siis viikonlopun jälkeen.
Ihanaa, aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua! :)
Tällä hetkellä istun siis autossa matkalla kohti Tamperetta. Sieltä jatketaan kohti Turkua (Joo, teen periaatteessa n.500km "turhan" lenkin.).
Mennään hotelliin ja ihan vaan otetaan ja rentoudutaan (lue: laískotellaan olan takaa). Ohjelmistossa ei oo yhtään mitään sen kummempaa. Ja mikäs sen mukavampaa! Tällä mahallahan ei enään edes paljon riennetä.
Tää onkin viimeinen kerta taas pitkään aikaan kun on mahdollisuus saada kunnolla omaa aikaa. Ja jos rehellinen oon.. niin kumpikin ollaan todellakin ansaittu tää miniloma! ;P
Kaikista parastahan tässä on se, ettei tarvinut edes pyytää mitään mieheltä. Se oli melkeen innokkaampi ajatuksesta entä minä. T ja N suuntaakin Tampereelta pohojammaalle mummolaan viikonlopuksi. Sinne "onnenkylän" lähettyville..
Olin muuten saanut ihka ensimmäisen tunnustuksen ihanalta blogistilta! Vau :) olen otettu. Kiitos! Mutta ei siitä sen enempää nyt. Tää netti on nimittäin aivan onneton motarilla. Palaan asiaan siis viikonlopun jälkeen.
Ihanaa, aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua! :)
torstai 17. helmikuuta 2011
Pienen pojan iso ilo
Kauppareissulla isi oli luvannut ostaa N:lle kauan kaivatun sählymailan ja palloja. No urheiluosasto oli siis ensimmäinen minne nuo kaks suuntas. Sillä aikaa kävin hakemassa itselle uuden muistikortin (ehkä helpompi vaihtoehto kuvien poistamisen tilalle, kunnes kone on taas kunnossa. Ja se voi olla pian kunnossa vihdoin!). 8GB tällä kertaa. Yks muistikortti on hukassa. Seuraavana ois hankinnassa ulkoinen kiintolevy. Tiedän jo minkä haluan. Valkoisen 500GB:n ennytmuistaminkämerkkisen. Nää on huomattavasti helpompia asioita päättää ja ostaa kuin turvaistuimet ja vastaavat :p.
Pienestä pitäen pallon kimpussa. Toinen oli niiiiin onnellinen! Ja isi kyseli N:ltä että ihanko tosissaan oot vasenkätinen. ;) On se tarkkaa..
Jännä miten se onki jo noin pienenä hirveä hinku mailan ja pallon perään. Tänään aamulla N raahas T:n jääkiekkohanskoja jotka mun piti laittaa käsiini ja tarttua hetkeks isin jääkiekkomailan varteen N:n mieliksi. Se oli taas ihan haltioissaan ja säteili intoa :D. Ja iltaisin tahtois pelata T:n kans koko ajan pallopelejä. Seurannut ja seuraa tarkkaan isin pelejä ja pelaamisia, ja matkii apinana perässä. Mitähän tuostakin tulee?
Maila ja pallo jakso kiinnostaa monta tuntia kaupasta tulon jälkeen. Väliin syötiin iltapuuro ja leikit jatku taas.
Iltapuuro ei meinannut ensiks mennä alas ollenkaan, niin kuin ei mikään muukaan ruoka tänään. Yleensä ei tarvi kuin sanoa "puuro", niin N tulee salamana paikalle.
Katsottiin siis jakso muumia samalla ja hups, puuro oli nopeesti syöty. Onneks.
Salibandystä muistukin mieleen. T on lähdössä Taalainmaalle huhtikuussa turnaukseen maalivahdiksi.. Jään siis kahdestaan vauvan ja N:n kans kotiin. Tai tuskin kotiin, mutta kuitenkin. Lupasin mennä sillä ehdolla, että pääsen viettää kesällä naistenviikonloppua mökille meren äärelle..
Ja turnauksesta puheenollen.. Sillä on viikon päästä viikonloppuna jääkiekkoturnaus jossain päin keskisuomea. Ois kiva päästä N:n kans katsomaan, mutta saa nähdä onnistuuko. T on joukkoeensa kapteenina tänä vuonna.
Oon kateellinen T:n harrastuksista. Pakko myöntää. Koska mulle on ollut urheilu aina tosi tärkeetä, ja tiedän miltä tuntuu jos ei pääse suht usein harrastamaan, annanki sen urheilla aika paljon. Ja ennemmin näin, en tosiaan jaksais katsella sitä sohvaperunana mahaa kasvattamassa! Onneks tiedän, että kunhan lapset kasvaa, niin T ottaa ne mukaan jo aika pienestä lähtien.
Ja jospa sitä pian itsekin pääsis aloittamaan taas säännöllisen liikunnan.
Nyt taidan mennä nukkumaan. T tulee tunnin päästä myöhäsestä lätkävuorosta.. Yllätys :P
Huomenna jatkuu siivous. Vielä jäi vähän siivottavaa, mutta onneks ei paljoa.
Jännä miten se onki jo noin pienenä hirveä hinku mailan ja pallon perään. Tänään aamulla N raahas T:n jääkiekkohanskoja jotka mun piti laittaa käsiini ja tarttua hetkeks isin jääkiekkomailan varteen N:n mieliksi. Se oli taas ihan haltioissaan ja säteili intoa :D. Ja iltaisin tahtois pelata T:n kans koko ajan pallopelejä. Seurannut ja seuraa tarkkaan isin pelejä ja pelaamisia, ja matkii apinana perässä. Mitähän tuostakin tulee?
Maila ja pallo jakso kiinnostaa monta tuntia kaupasta tulon jälkeen. Väliin syötiin iltapuuro ja leikit jatku taas.
Iltapuuro ei meinannut ensiks mennä alas ollenkaan, niin kuin ei mikään muukaan ruoka tänään. Yleensä ei tarvi kuin sanoa "puuro", niin N tulee salamana paikalle.
Katsottiin siis jakso muumia samalla ja hups, puuro oli nopeesti syöty. Onneks.
Salibandystä muistukin mieleen. T on lähdössä Taalainmaalle huhtikuussa turnaukseen maalivahdiksi.. Jään siis kahdestaan vauvan ja N:n kans kotiin. Tai tuskin kotiin, mutta kuitenkin. Lupasin mennä sillä ehdolla, että pääsen viettää kesällä naistenviikonloppua mökille meren äärelle..
Ja turnauksesta puheenollen.. Sillä on viikon päästä viikonloppuna jääkiekkoturnaus jossain päin keskisuomea. Ois kiva päästä N:n kans katsomaan, mutta saa nähdä onnistuuko. T on joukkoeensa kapteenina tänä vuonna.
Oon kateellinen T:n harrastuksista. Pakko myöntää. Koska mulle on ollut urheilu aina tosi tärkeetä, ja tiedän miltä tuntuu jos ei pääse suht usein harrastamaan, annanki sen urheilla aika paljon. Ja ennemmin näin, en tosiaan jaksais katsella sitä sohvaperunana mahaa kasvattamassa! Onneks tiedän, että kunhan lapset kasvaa, niin T ottaa ne mukaan jo aika pienestä lähtien.
Ja jospa sitä pian itsekin pääsis aloittamaan taas säännöllisen liikunnan.
Nyt taidan mennä nukkumaan. T tulee tunnin päästä myöhäsestä lätkävuorosta.. Yllätys :P
Huomenna jatkuu siivous. Vielä jäi vähän siivottavaa, mutta onneks ei paljoa.
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Neuvola ja siivouspäivä
Tänään oli neuvola. Sain tietää lopuksi, että meiän th vaihtuu ja tuo oli viimeinen käynti Ninan luona.. Harmittaa. Tosin meiän muuttoa ajatellen se on kyllä hyvä. Ei jää niin harmittamaan että muuton takia vaihtuis taas neuvola ja "neuvolantäti"..
Kaikki oli paremmin kuin hyvin. Tänään otettiin myös se verikoe, mikä pitää ottaa sen verensiirron takia. Sf-mitta oli noussut vain +0,5cm kahden viikon aikana.
Sain myös rohkasua synnytystapa-arvioa varten. On paljo mukavampi mennä nyt.
Eilen innostuin taas leipomaan. Tein illalla kolme unelmatorttua, joista kaks laitoin pakkaseen.
Huomenna käydään katsomassa yhtä käytettyä turvaistuinta Espoossa. Toivottavasti käy meille.
Tänään meillä näyttää tältä pihalla.. Siivouskärpänen iski pahemman kerran.
Nyt välissä pitää käydä kaupoilla, mutta pian jatkuu.. Ja voi olla etten pääse sängystä viikkoon ylös tämän jälkeen.
Rv 35+3. Kesken siivouksen otettuja kuvia.
Ps. Ihana aurinko!!
Kaikki oli paremmin kuin hyvin. Tänään otettiin myös se verikoe, mikä pitää ottaa sen verensiirron takia. Sf-mitta oli noussut vain +0,5cm kahden viikon aikana.
Sain myös rohkasua synnytystapa-arvioa varten. On paljo mukavampi mennä nyt.
Eilen innostuin taas leipomaan. Tein illalla kolme unelmatorttua, joista kaks laitoin pakkaseen.
Huomenna käydään katsomassa yhtä käytettyä turvaistuinta Espoossa. Toivottavasti käy meille.
Tänään meillä näyttää tältä pihalla.. Siivouskärpänen iski pahemman kerran.
Nyt välissä pitää käydä kaupoilla, mutta pian jatkuu.. Ja voi olla etten pääse sängystä viikkoon ylös tämän jälkeen.
Rv 35+3. Kesken siivouksen otettuja kuvia.
Ps. Ihana aurinko!!
maanantai 14. helmikuuta 2011
Ihana aurinkoinen äitiysloman ensimmäinen päivä
Ensimmäinen päivä äitiyslomasta on pian takana. Se on ollut ihana ja aurinkoinen. Täynnä puheluita ystäville, ja naurua ja läheisyyttä N:n kans.
Tänään oon huomannut pitkästä aikaa supistuksia. Osa on hieman epämiellyttäviä, ja osaa en edes melkein huomaa. Toivottavasti saavat jotain aikaan ettei tarvis kauaa kärvistellä. Olo alkaa olee enemmän ku epämukava. Mieli on kuitenkin korkealla :) ja sehän on pääasia.
Tänään oon nauranut paljon N:n kans. On sylitelty paljon ja oltu lähekkäin. Ehkä sekin aavistaa että pian äidin aika on jaettu kahdelle pienelle. N tulee aina vähän väliä kiskomaan mun paitaa ylös, ja pussailemaan ja silittelemään "vauvaa". Ihana rakas.
Oon miettiny tosi paljo sitä muutosta mitä toinen lapsi tuo.. Nyt en sen kummemmin ala ajatuksiani purkamaan, mutta jotain täytyy sanoa.
Sitä on taas kiinni siinä nyytissä sen puoli vuotta varmaan ihan täysin, ilman hetken eroa. Jos siis käy samalla lailla ku N:ltä. Edes isi ei hoitanut N:ää ensimmäisen puolen vuoden aikana yksin hetkeäkään. Nukutin monesti jopa päiväunille sen mun sylissä ja annoin nukkua useammankin tunnin siinä. Istuin ja olin.
No, suihkuun en sentään raahannut mukaan edes turvakaukalossa istumaan. Enkä kertaakaan yli puoleen vuoteen kaivannut edes pienen pientä eroa. Päinvastoin.
Nyt samanlainen ei onnistu. N tarvii myös huomioa. Kaikki on sitten taas uutta ja ihmeellistä. Ihanaa.
Vaikka sitä ei malttais odottaa, että vauva syntyy, niin silti koitan nauttia joka hetkestä ja sekunnista nyt. Antaa N:lle paljon läheisyyttä. Tankata sitä itse myös.
Tää aika on samalla tavalla arvokasta ja ohimenevää.
Se on iso muutos kaikille, varsinkin tulevalle isoveljelle. Voi äidin pientä. Pientä ISOveljeä :).
Ps. Meillä on muutto edessä jossain vaiheessa. Tää ei vaan enää käy varsinkaan kahden lapsen kanssa.
Saattaapi olla että tää ihan eteläinen suomi vaihtuu vähän pohjosemmaks suomeks. Tosin ihan vähä vaan.
Anoppikin soitteli T:lle eilen ja kyseli siltä mun kuulumisia (??!). Kyseli kuulema, että kuinka yksinäinen oon ja eikö meiän kannattais muuttaa vaikka ..:lle. Olin myös itse hetken puhelimessa, mutta mitään siihen liittyvää se ei multa kysellyt. Puhuttiin lähestyvästä synnytyksestä jotain.
Mutta oli kyllä aika yllättävää. Ja yllättävää oli myös T:n positiivinen suhtautuminen anopin ehdottamaan kaupunkiin, sillä T on ollut niin sitä vastaan. Minä en, mutta onhan se eri asia vaihtaa ihan kokonaan maisemia.. Hiljaa hyvä tulee.
Tänään oon huomannut pitkästä aikaa supistuksia. Osa on hieman epämiellyttäviä, ja osaa en edes melkein huomaa. Toivottavasti saavat jotain aikaan ettei tarvis kauaa kärvistellä. Olo alkaa olee enemmän ku epämukava. Mieli on kuitenkin korkealla :) ja sehän on pääasia.
Tänään oon nauranut paljon N:n kans. On sylitelty paljon ja oltu lähekkäin. Ehkä sekin aavistaa että pian äidin aika on jaettu kahdelle pienelle. N tulee aina vähän väliä kiskomaan mun paitaa ylös, ja pussailemaan ja silittelemään "vauvaa". Ihana rakas.
Oon miettiny tosi paljo sitä muutosta mitä toinen lapsi tuo.. Nyt en sen kummemmin ala ajatuksiani purkamaan, mutta jotain täytyy sanoa.
Sitä on taas kiinni siinä nyytissä sen puoli vuotta varmaan ihan täysin, ilman hetken eroa. Jos siis käy samalla lailla ku N:ltä. Edes isi ei hoitanut N:ää ensimmäisen puolen vuoden aikana yksin hetkeäkään. Nukutin monesti jopa päiväunille sen mun sylissä ja annoin nukkua useammankin tunnin siinä. Istuin ja olin.
No, suihkuun en sentään raahannut mukaan edes turvakaukalossa istumaan. Enkä kertaakaan yli puoleen vuoteen kaivannut edes pienen pientä eroa. Päinvastoin.
Nyt samanlainen ei onnistu. N tarvii myös huomioa. Kaikki on sitten taas uutta ja ihmeellistä. Ihanaa.
Vaikka sitä ei malttais odottaa, että vauva syntyy, niin silti koitan nauttia joka hetkestä ja sekunnista nyt. Antaa N:lle paljon läheisyyttä. Tankata sitä itse myös.
Tää aika on samalla tavalla arvokasta ja ohimenevää.
Se on iso muutos kaikille, varsinkin tulevalle isoveljelle. Voi äidin pientä. Pientä ISOveljeä :).
Ps. Meillä on muutto edessä jossain vaiheessa. Tää ei vaan enää käy varsinkaan kahden lapsen kanssa.
Saattaapi olla että tää ihan eteläinen suomi vaihtuu vähän pohjosemmaks suomeks. Tosin ihan vähä vaan.
Anoppikin soitteli T:lle eilen ja kyseli siltä mun kuulumisia (??!). Kyseli kuulema, että kuinka yksinäinen oon ja eikö meiän kannattais muuttaa vaikka ..:lle. Olin myös itse hetken puhelimessa, mutta mitään siihen liittyvää se ei multa kysellyt. Puhuttiin lähestyvästä synnytyksestä jotain.
Mutta oli kyllä aika yllättävää. Ja yllättävää oli myös T:n positiivinen suhtautuminen anopin ehdottamaan kaupunkiin, sillä T on ollut niin sitä vastaan. Minä en, mutta onhan se eri asia vaihtaa ihan kokonaan maisemia.. Hiljaa hyvä tulee.
100. postaus näin ystävänpäivänä
Hyvää Ystävänpäivää ihanille ystäville <3
Välimatkojen takia tänään on kulunut jopa 4h puhelimessa..
Välimatkojen takia tänään on kulunut jopa 4h puhelimessa..
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Ihanaa aurinkoista sunnuntaita! (rv 35+0)
Tää viikko on mennyt sairastelusta toipuessa. Tosin näyttää siltä, että silmätulehdus uusi N:llä. T on tehnyt pitkää päivää ja oonki ollu hermoromahduksen partaalla. Yksinäistä ja tylsää. Vaikka hulluksi oisin tullut jo ilman N:ää. Onneks on se ihana <3!
Eilen lähdettiin mummilaan ja sovittiin, että tällä kertaa ei jäädä yöksi. Olin unohtanut, että tarkoitus olis ollut käydä tänään Turun saaristossa mökillä mummilan porukan kans. No, sekin jäi koska A on niin kipeenä ettei kukaan voi jäädä hoitamaan sitä äidin sijasta. Ei siis jääty yöksi.
Illalla innostuin tekemään 2litran pullataikinan ja leipomaan jättipullia. Tänään saadaan siis herkutella kuumalla kaakaolla ja laskiaispullilla. Mummilassa pullat kohoaa paljon paremmin kuin täällä. Täällä ehkä vetää sen verran ettei ne niin hyvin kohoa. Tein siis pari kertaa vahingossa "pitkoja" ;). Pullat turpos uunissa mahdottoman isoiksi ja toisiinsa kiinni. Pikkuveli oli enemmän kuin mielissään.. Tää kyseinen nuorimies vetää monesti yhdeltä istumalta yhden pitkon suuhunsa!
Jännättiin samalla voittaako ihana Saara, ja vaikka se ei huonolle hävinnyt, niin pettymys oli suuri.
Käytiin vielä saunassa iltamyöhällä, ja kotiin päästiin vasta kahden jälkeen yöllä. Olin puolikuollu ja niin väsynyt, että hyvä ku jaksoin syödä nopeesti leivän ennen nukkumaan menoa. Nauroin ääneen päästessäni omaan ihanaan sänkyyn!! Ja sanoinki T:lle, että täytyy olla aika väsynyt (ja joka paikka kipeenä) kun alkaa nauraa hekottaa ääneen nukkumaan päästessään. Mutta en aikoihin oo nauttinu mistään niin paljon.
Tänään olo onkin ollut fyysisesti kauhea! Vaikka kokemusta ei ole, niin voin vannoa, että tältä tuntuu hakatusta tai jonkin alle jääneestä. Itkun kans sain melkeen nousta sängystä. Kävi niin kipeetä. Eka kertaa raskaana ollessa tunnen oloni raskaana olevaksi oikein kunnolla. On raskaat askeleet ja lyllerrän eteenpäin. "Laineilla keinui pieni lautta vain..". Ihmeen kauan sitä olikin helppo kävellä. Nyt voimat loppuu jo marketin parkkihallin liukuportaissa - matkalla kauppaan!
Eilen puhuttiin äidin kans. "Pelotteli" mua, että valmistaudu siihen, että sullahan voi olla jo KAHDEN viikon päästä vauva sylissä!! Hui.. no jospa ei nyt kuitenkaan ihan niin pian. Tosin ei se mua haittais, päinvastoin!
Yöllä väliin valvoessa tulee mietittyä synnytystä. Ja paljon. Yllätys! Käyn läpi tulevaa synnytystapa-arvioa jne. Mietin että olisko sittenkin vaan paras pyytää, että lapsi syntyis omalla aikataulullaan.. Sehän se ois paras (tosin en tiedä tässä tapauksessa?). Mietin myös monia monia muita asioita. Valmistaudun. Tällä hetkellä en jännitä enää niin kuin hetki sitten. Olo on ihmeen rauhallinen ja odottavainen. Meitä on ihan pian neljä.
Nyt kuvaksi vaan uusin masukuva. Tunti sitten otettu. Kuvaan pengoin tuon saman topin mikä on ollut muissakin kuvissa (muistaakseni..). Ja mummilasta vöhnin nuo "hurmaavat" hiiriyökkärihousut. Mun vaatteet ei mahdu enää päälle!!
Siinä se nyt on. Masu rv 35+0. Muotonsa muuttaneena. Eteen- ja alaspäin on suunta. Huh, helppoa hengitystä. Ja poraavia tunteita alhaalla.
Mistähän kummasta olin saanu päähäni että nyt ois laskiainen??! No, mitään huonoahan ei onneks tapahtunu, päinvastoin. Kyllähän nuo pullat on niin hyviä että ne menee nytki alas :). Ja ties vaikka en ois ite laskiaisena nauttimassa niitä, vaan ihan jossain muualla..
Eilen lähdettiin mummilaan ja sovittiin, että tällä kertaa ei jäädä yöksi. Olin unohtanut, että tarkoitus olis ollut käydä tänään Turun saaristossa mökillä mummilan porukan kans. No, sekin jäi koska A on niin kipeenä ettei kukaan voi jäädä hoitamaan sitä äidin sijasta. Ei siis jääty yöksi.
Illalla innostuin tekemään 2litran pullataikinan ja leipomaan jättipullia. Tänään saadaan siis herkutella kuumalla kaakaolla ja laskiaispullilla. Mummilassa pullat kohoaa paljon paremmin kuin täällä. Täällä ehkä vetää sen verran ettei ne niin hyvin kohoa. Tein siis pari kertaa vahingossa "pitkoja" ;). Pullat turpos uunissa mahdottoman isoiksi ja toisiinsa kiinni. Pikkuveli oli enemmän kuin mielissään.. Tää kyseinen nuorimies vetää monesti yhdeltä istumalta yhden pitkon suuhunsa!
Jännättiin samalla voittaako ihana Saara, ja vaikka se ei huonolle hävinnyt, niin pettymys oli suuri.
Käytiin vielä saunassa iltamyöhällä, ja kotiin päästiin vasta kahden jälkeen yöllä. Olin puolikuollu ja niin väsynyt, että hyvä ku jaksoin syödä nopeesti leivän ennen nukkumaan menoa. Nauroin ääneen päästessäni omaan ihanaan sänkyyn!! Ja sanoinki T:lle, että täytyy olla aika väsynyt (ja joka paikka kipeenä) kun alkaa nauraa hekottaa ääneen nukkumaan päästessään. Mutta en aikoihin oo nauttinu mistään niin paljon.
Tänään olo onkin ollut fyysisesti kauhea! Vaikka kokemusta ei ole, niin voin vannoa, että tältä tuntuu hakatusta tai jonkin alle jääneestä. Itkun kans sain melkeen nousta sängystä. Kävi niin kipeetä. Eka kertaa raskaana ollessa tunnen oloni raskaana olevaksi oikein kunnolla. On raskaat askeleet ja lyllerrän eteenpäin. "Laineilla keinui pieni lautta vain..". Ihmeen kauan sitä olikin helppo kävellä. Nyt voimat loppuu jo marketin parkkihallin liukuportaissa - matkalla kauppaan!
Eilen puhuttiin äidin kans. "Pelotteli" mua, että valmistaudu siihen, että sullahan voi olla jo KAHDEN viikon päästä vauva sylissä!! Hui.. no jospa ei nyt kuitenkaan ihan niin pian. Tosin ei se mua haittais, päinvastoin!
Yöllä väliin valvoessa tulee mietittyä synnytystä. Ja paljon. Yllätys! Käyn läpi tulevaa synnytystapa-arvioa jne. Mietin että olisko sittenkin vaan paras pyytää, että lapsi syntyis omalla aikataulullaan.. Sehän se ois paras (tosin en tiedä tässä tapauksessa?). Mietin myös monia monia muita asioita. Valmistaudun. Tällä hetkellä en jännitä enää niin kuin hetki sitten. Olo on ihmeen rauhallinen ja odottavainen. Meitä on ihan pian neljä.
Nyt kuvaksi vaan uusin masukuva. Tunti sitten otettu. Kuvaan pengoin tuon saman topin mikä on ollut muissakin kuvissa (muistaakseni..). Ja mummilasta vöhnin nuo "hurmaavat" hiiriyökkärihousut. Mun vaatteet ei mahdu enää päälle!!
Siinä se nyt on. Masu rv 35+0. Muotonsa muuttaneena. Eteen- ja alaspäin on suunta. Huh, helppoa hengitystä. Ja poraavia tunteita alhaalla.
Mistähän kummasta olin saanu päähäni että nyt ois laskiainen??! No, mitään huonoahan ei onneks tapahtunu, päinvastoin. Kyllähän nuo pullat on niin hyviä että ne menee nytki alas :). Ja ties vaikka en ois ite laskiaisena nauttimassa niitä, vaan ihan jossain muualla..
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Hiiri joka oli liian rohkea..
Pakko kertoa.. Tosin ilman kuvia, mutta äsken siinä tilanteessa ei kamera käynyt mielessäkään.
Menin hakemaan vettä pimeässä. Meillä on tiskejä pienen pienellä tiskipöydällä ja puulaatikon päällä.
Kuulin vettä laskiessani rapinaa. Läheltä. Laitoin pienen valon päälle, mutta mitään ei näkynyt. Selvä rapina kuulu, ja se kuulosti siltä, että se kuulu jonku astian sisältä. *puistatus*
No laitoin isomman valon päälle, hain puukengät, ja potkasin pari kertaa puulaatikkoon, jonka päällä oleviin leivontakulhoihin ja niiden sisällä oleviin astioihin paikansin äänen. Rapina jatku vaan. Huitasin poltettaviin menevän teelaatikon pois lähettyviltä takkasettiin kuuluvalla raskaalla rautakepakolla. No, näyttäytyhän se hiirulainen! Pää vilahti leivontakulhosta ja meni takas samantien. Tiesinpähän missä se on.
Kävin hakemassa/herättämässä T:n ja sanoin että nyt on tultava ku se hiiri on tuolla astioissa eikä lähe pois. Eikä sitä sinne voi jättää. T nousi ja tuli tupaan. Alko laittaa housuja jalkaan, mutta joutu viemäänki N:n sänkyyn haitosta. Sinne se sitten jäi itekki ja jätti mut, raskaana olevan NAISEN, yksin sen hiiren kans. ( :D .. siinä vaiheessa ei naurattanu).
Ei aikonu tulla enää sinne, "ihan sama.". Olin ihan hermona että tuota otustahan en jätä mun leivontakulhoihin juhlimaan yöksi!!
Hain takkasetistä pienen pitkävartisen tuhkalapion (tms.) sen toisen rautakepin kumppaniksi ja urheana lähestyin kulhoja. Pari pukkausta kulhoon ja hiiri tuli ulos kulhosta ja jäi sen alla olevalle keraamiselle uunivuoalle. Hiiri meni kulhon taakse ja aloin siirtämään kepillä sitä vuokaa lähemmäs. No se typerä hiiri tuliki sitten siihen toiselle puolelle ihmettelemään, ja salamana (toivoen etten hajota vuokaa) iskin sitä päähän toisella mun aseista.
Tähän loppuu rohkeus-osio.:p
Hiiri (parka..) jäi kuitenki sätkimään ja kitumaan hetkeksi. Aloin huutamaan T:lle, että tulee lopettamaan sen.
No ei aikonu tulla. Raivona (joutuu herää puol 6) huusi vaan että no lyö uudestaan. No se hiiri kuoliki näköjään ilman toista iskua ja jäi ketarat ojossa mun vuoan päälle makaamaan!
Seuraavaks huusin T:lle, että tulee ja vie sen otuksen pois (lievää hysteriaa äänessä). Vihanen vastaus kuulu, että vie ite se sillä lapiolla, hän yrittää nyt nukkua.
No, hyvin naisellisen (miks just naisellinen?!) kovaa ja korkealta kirkumisen, ääneen itkemisen, hysterisoinnin ja huutamisen seurauksena vihanen isäkarhu rymisteli raivolla tupaan ja vei äristen hiiren pihalle sillä lapiolla.
Tää "niiiin NAINEN" itkeä vollotti ääneen ison mahan kans hollannikkaat/puukengät jalassa pelkkä toppi päällä ja tärisi kuvotuksesta. Onneksi ette voi edes kuvitella näkyä..
Ja herrasmies prinssi rohkea (ah ah hahhaa..) paineli sänkyyn yhä jupisten mun nössöydestä. Missä on sankarin esittäminen??! Opetus; älä herätä nukkuvaa karhua edes hädässä.
Ps. Hyppäsin kattoon kun T sen jälkeen sängyssä siirsi N:n nallen pois niiden välistä ja se osu minuun. Äännähin omituisesti ja pompahdin puoli metriä ilmaan. Oli siis koettelemus tuo mun hiiren tappaminen ;).
Menin hakemaan vettä pimeässä. Meillä on tiskejä pienen pienellä tiskipöydällä ja puulaatikon päällä.
Kuulin vettä laskiessani rapinaa. Läheltä. Laitoin pienen valon päälle, mutta mitään ei näkynyt. Selvä rapina kuulu, ja se kuulosti siltä, että se kuulu jonku astian sisältä. *puistatus*
No laitoin isomman valon päälle, hain puukengät, ja potkasin pari kertaa puulaatikkoon, jonka päällä oleviin leivontakulhoihin ja niiden sisällä oleviin astioihin paikansin äänen. Rapina jatku vaan. Huitasin poltettaviin menevän teelaatikon pois lähettyviltä takkasettiin kuuluvalla raskaalla rautakepakolla. No, näyttäytyhän se hiirulainen! Pää vilahti leivontakulhosta ja meni takas samantien. Tiesinpähän missä se on.
Kävin hakemassa/herättämässä T:n ja sanoin että nyt on tultava ku se hiiri on tuolla astioissa eikä lähe pois. Eikä sitä sinne voi jättää. T nousi ja tuli tupaan. Alko laittaa housuja jalkaan, mutta joutu viemäänki N:n sänkyyn haitosta. Sinne se sitten jäi itekki ja jätti mut, raskaana olevan NAISEN, yksin sen hiiren kans. ( :D .. siinä vaiheessa ei naurattanu).
Ei aikonu tulla enää sinne, "ihan sama.". Olin ihan hermona että tuota otustahan en jätä mun leivontakulhoihin juhlimaan yöksi!!
Hain takkasetistä pienen pitkävartisen tuhkalapion (tms.) sen toisen rautakepin kumppaniksi ja urheana lähestyin kulhoja. Pari pukkausta kulhoon ja hiiri tuli ulos kulhosta ja jäi sen alla olevalle keraamiselle uunivuoalle. Hiiri meni kulhon taakse ja aloin siirtämään kepillä sitä vuokaa lähemmäs. No se typerä hiiri tuliki sitten siihen toiselle puolelle ihmettelemään, ja salamana (toivoen etten hajota vuokaa) iskin sitä päähän toisella mun aseista.
Tähän loppuu rohkeus-osio.:p
Hiiri (parka..) jäi kuitenki sätkimään ja kitumaan hetkeksi. Aloin huutamaan T:lle, että tulee lopettamaan sen.
No ei aikonu tulla. Raivona (joutuu herää puol 6) huusi vaan että no lyö uudestaan. No se hiiri kuoliki näköjään ilman toista iskua ja jäi ketarat ojossa mun vuoan päälle makaamaan!
Seuraavaks huusin T:lle, että tulee ja vie sen otuksen pois (lievää hysteriaa äänessä). Vihanen vastaus kuulu, että vie ite se sillä lapiolla, hän yrittää nyt nukkua.
No, hyvin naisellisen (miks just naisellinen?!) kovaa ja korkealta kirkumisen, ääneen itkemisen, hysterisoinnin ja huutamisen seurauksena vihanen isäkarhu rymisteli raivolla tupaan ja vei äristen hiiren pihalle sillä lapiolla.
Tää "niiiin NAINEN" itkeä vollotti ääneen ison mahan kans hollannikkaat/puukengät jalassa pelkkä toppi päällä ja tärisi kuvotuksesta. Onneksi ette voi edes kuvitella näkyä..
Ja herrasmies prinssi rohkea (ah ah hahhaa..) paineli sänkyyn yhä jupisten mun nössöydestä. Missä on sankarin esittäminen??! Opetus; älä herätä nukkuvaa karhua edes hädässä.
Ps. Hyppäsin kattoon kun T sen jälkeen sängyssä siirsi N:n nallen pois niiden välistä ja se osu minuun. Äännähin omituisesti ja pompahdin puoli metriä ilmaan. Oli siis koettelemus tuo mun hiiren tappaminen ;).
tiistai 8. helmikuuta 2011
Olipa kerran pieni paha noita Känkkäränkkä nimeltään..
Tänään on ollu rehellisesti sanottuna kamala päivä. Meillä on vieraillut pahinta laatua oleva Känkkäränkkä. Viimesimpänä saavutuksena N:llä pyykkitelineen ja paperilampun hajottaminen. Koko päivä ollu yhtä kiukuttelua. Koitin klo 12 saada poikaa päiväunille, mutta se onnistu vasta kolme tuntia myöhemmin.
Ensimmäinen itku tuli samantien ku N heräs, tuosta vaan. Tais herätä väärällä jalalla.
Toinen tuli hampaita pestessä. Ei saanu pestä hampaita ikuisuuksia. Koko päivä on menny kiukkuitkun kans. Oon ihme kyllä pysyny ite rauhallisena. Joka on aikamoinen saavutus. Iltaa kohden se alko olee kyllä aika vaikeeta. Meinaa pää haljeta ku T on nii pitkiä päiviä pois ja me vaan kökötetään täällä mökissä lumen keskellä, eikä oo kummallakaan ikäistään seuraa.
Lumesta puheenollen.. Sitä on tullut tänään taas reilusti yli 10cm ja yhä vaan jatkuu. Mistä tuota lunta riittää?! Koko maisema on valkoinen kauttaaltaan. Nyt alkaa pikkuhiljaa jo talvi riittää ja sais kevät tulla.
Ainoa asia muuten millä sain N:n tänään nauramaan, oli se, että kuunneltuani tarpeeksi kiukuttelua kysyin N:ltä: "Haluaksää tissiämammaa ku noin kiukuttaa?". Siitä se riemu repes sillä ja alko hurja nauraminen. Kävi varovasti hipasemassa ja alko taas nauramaan. Tuntu että se halus kertoa olevansa jo niin iso ettei sitä tissimamma enää kiinnosta :D. Osotti jääkaappia ja sano mammaa. Enpä ois uskonu joskus, että tissi jää noin helposti pois niinku N:ltä sillon jäi.
(Joo, oon pahasti mökkeytyny ja tarvin aikuista seuraa!!)
Oikeesti, pieni irtiotto tästä arjesta ois tervetullut. Vaikka pari tuntia. En kyllä tiedä mitä tekisin. Menisin kahvilaan juomaan teetä tai kaakaota ja lukee kirjaa? Oikeestaan vaikka kylmässä ja pimeessä autossa istuminen houkuttelee tällä hetkellä. Ei tosiaan johdu yksistään tästä päivästä. Parempi ku lopetan nyt, etten ala enempää purkautumaan tänne. :P
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
Kirje synnytyssairaalasta
Tällä viikolla tipahti postilaatikkoon kirje sairaalasta.
"Teille on varattu vastaanottoaika.."
Varattu vastaanottoaikanne:
Äitiyspoliklinikka
Kätilövastaanotto
Synnytyspelkokeskustelu kätilön kanssa
tiistai 22.2.2011 12:30
Äitiyspoliklinikka
Äitiys-pkl-vastaanotto
Synnytystapa-arvio
tiistai 22.2.2011 14:00
Nyt ne siis tuli.
"Kirjaa kaavakkeelle pelkosi. Tuo se mukanasi SYPE-keskusteluun."
Mun pelkohan on se, että joudunko synnyttämään samankokoisen lapsen. Varsinkin yhtä ison päänympäryksen omaavan. Ja jos joudun sectioon.
Haluan käydä läpi edellistä synnytystä, ja saada tietää miten samat tilanteet vältettäis. EN halua synnyttää makuultaan missään tapauksessa!! Eikä se oo hyväkään mun häntäluuta kun aattelee. En halua olla pakotettuna siihen sänkyyn ja sietämään supistuksia niin. Haluan liikkua. Ja haluaisin kovasti, että tällä kertaa lääkkeetön kivunlievitys onnistuis. Mutta kaikkihan menee niin kuin menee. Onneksi tiesin sen jo viimeksi. Muuten ois voinut harmittaa. Pääasia on, että ollaan kunnossa, eikä mitään pahempaa tapahtunut.
Sinänsä mitään kauheaa pelkoa siitä ei jäänyt. En pelkää synnytystä. Pelkään vauvan kokoa. Pelkään sitä, että vauva kärsii synnytyksessä niin kuin viimeksi, ja viedään lähes heti pois mun luota. Se tuntu samalta, kuin minussa ois ollu virtajohto, joka ois vedetty irti. Ilmapallo joka puhkes. Olin hetken täynnä ihmeellistä energiaa ihana pehmyt ihme sylissä, ja samassa hetkessä jo täysin voimaton syli tyhjänä.
Itsehän oon muuten 158cm pitkä, enkä kauhean iso muutenkaan. Tuntu hassulta katsoa paaljon isompia naisia paaaaljon pienemmät lapset sylissä :D. Mutta meiän pienen perheen isi onki iso, eli saan kiittää sitä :P.
Toivon siis, että tää synnytys käynnistettäis. Ennen rv 39. En tiedä luotanko lääkärien kokoarvioihin.
Vaikka eniten haluaisin tietenkin, että synnytys lähtis itsestään käyntiin ennen tuota viikkoa. Sehän se kaikista paras ois.
Synnyttäminen on kuitenkin aivan ihanaa, eikä sitä voi verrata mihinkään muuhun maailmassa.
Tänään vaihtui rv 35. Vähiin käy viikot..
"Teille on varattu vastaanottoaika.."
Varattu vastaanottoaikanne:
Äitiyspoliklinikka
Kätilövastaanotto
Synnytyspelkokeskustelu kätilön kanssa
tiistai 22.2.2011 12:30
Äitiyspoliklinikka
Äitiys-pkl-vastaanotto
Synnytystapa-arvio
tiistai 22.2.2011 14:00
Nyt ne siis tuli.
"Kirjaa kaavakkeelle pelkosi. Tuo se mukanasi SYPE-keskusteluun."
Mun pelkohan on se, että joudunko synnyttämään samankokoisen lapsen. Varsinkin yhtä ison päänympäryksen omaavan. Ja jos joudun sectioon.
Haluan käydä läpi edellistä synnytystä, ja saada tietää miten samat tilanteet vältettäis. EN halua synnyttää makuultaan missään tapauksessa!! Eikä se oo hyväkään mun häntäluuta kun aattelee. En halua olla pakotettuna siihen sänkyyn ja sietämään supistuksia niin. Haluan liikkua. Ja haluaisin kovasti, että tällä kertaa lääkkeetön kivunlievitys onnistuis. Mutta kaikkihan menee niin kuin menee. Onneksi tiesin sen jo viimeksi. Muuten ois voinut harmittaa. Pääasia on, että ollaan kunnossa, eikä mitään pahempaa tapahtunut.
Sinänsä mitään kauheaa pelkoa siitä ei jäänyt. En pelkää synnytystä. Pelkään vauvan kokoa. Pelkään sitä, että vauva kärsii synnytyksessä niin kuin viimeksi, ja viedään lähes heti pois mun luota. Se tuntu samalta, kuin minussa ois ollu virtajohto, joka ois vedetty irti. Ilmapallo joka puhkes. Olin hetken täynnä ihmeellistä energiaa ihana pehmyt ihme sylissä, ja samassa hetkessä jo täysin voimaton syli tyhjänä.
Itsehän oon muuten 158cm pitkä, enkä kauhean iso muutenkaan. Tuntu hassulta katsoa paaljon isompia naisia paaaaljon pienemmät lapset sylissä :D. Mutta meiän pienen perheen isi onki iso, eli saan kiittää sitä :P.
Toivon siis, että tää synnytys käynnistettäis. Ennen rv 39. En tiedä luotanko lääkärien kokoarvioihin.
Vaikka eniten haluaisin tietenkin, että synnytys lähtis itsestään käyntiin ennen tuota viikkoa. Sehän se kaikista paras ois.
Synnyttäminen on kuitenkin aivan ihanaa, eikä sitä voi verrata mihinkään muuhun maailmassa.
Tänään vaihtui rv 35. Vähiin käy viikot..
Terapiaa ja rentoutumista
.. on leipominen. Varsinkin leipien ja pullien. Eikä mikään voita kotona tehtyä.
Kotiviikonloppu
Tämä viikonloppu on mennyt siis kotona.
Pieni sairastaja alkaa näyttää ehkä vähän paremmalta. Korkeaa kuumetta ei viime yön jälkeen ole ollut, mutta sehän kerkeää vielä nousta. Toivotaan kuitenkin, että ei. Viime yö meni muutenkin ihan hyvin. Muutamia hetkiä oltiin hereillä enää.
Miten muuten voikaan olla niin vaikeaa laittaa tuon ikäiselle silmätipat! Ja vielä 4-6 kertaa päivässä. Tuntuu, että ne tulee viimeistään kyynelten mukana samantien pois.
Meillä isi ja poika nukku eilen lähes puoli kahteen, jonka jälkeen lähettiin käymään apteekissa ja ruokakaupoilla. Sitten tultiin kotiin ja T alko vallottamaan tiskivuorta. Sen vallotus on yhä kesken, mutta onneksi jatkuu tänään.
Eilen leivoin. Tein ensin kinkkukiusauksen uuniin, ja aloin tekee pizzapohjaa miehen pyynnöstä. Kinkkukiusauksen ollessa uunissa tein lisäks litran sämpylätaikinan ja pyörittelin nopeesti ne kohoamaan. Tarkoitus ois täyttää tuo pakastin lähiviikkoina. Se nyt ei oo mikään kova urakka. Arkkupakastin ois siis ihan kiva! Tänään tekis mieli leipoa myös. Tällä kertaa jotain makeaa. Maanantaina taidan jatkaa leipäpuolella.
Odotan laskiaispullien tekoa. Laskiaispullat ja kuuma kaakao <3!
Harmittaa ettei päästä ulos. Mahtava ilma, ja niin keväinen! Sininen taivas, hohtava hanki ja aurinko paistaa. Ois mukava lähteä pulkkailemaan ja saada raitista ilmaa. Pian pitää kyllä lähteä vaikka Nuuksioon nuotiolle porukalla. Alkukevään retkelle.
Rakastan tuota tulppaanien väriä! Ja rakastan tulppaaneja.
Pieni sairastaja alkaa näyttää ehkä vähän paremmalta. Korkeaa kuumetta ei viime yön jälkeen ole ollut, mutta sehän kerkeää vielä nousta. Toivotaan kuitenkin, että ei. Viime yö meni muutenkin ihan hyvin. Muutamia hetkiä oltiin hereillä enää.
Miten muuten voikaan olla niin vaikeaa laittaa tuon ikäiselle silmätipat! Ja vielä 4-6 kertaa päivässä. Tuntuu, että ne tulee viimeistään kyynelten mukana samantien pois.
Meillä isi ja poika nukku eilen lähes puoli kahteen, jonka jälkeen lähettiin käymään apteekissa ja ruokakaupoilla. Sitten tultiin kotiin ja T alko vallottamaan tiskivuorta. Sen vallotus on yhä kesken, mutta onneksi jatkuu tänään.
Eilen leivoin. Tein ensin kinkkukiusauksen uuniin, ja aloin tekee pizzapohjaa miehen pyynnöstä. Kinkkukiusauksen ollessa uunissa tein lisäks litran sämpylätaikinan ja pyörittelin nopeesti ne kohoamaan. Tarkoitus ois täyttää tuo pakastin lähiviikkoina. Se nyt ei oo mikään kova urakka. Arkkupakastin ois siis ihan kiva! Tänään tekis mieli leipoa myös. Tällä kertaa jotain makeaa. Maanantaina taidan jatkaa leipäpuolella.
Odotan laskiaispullien tekoa. Laskiaispullat ja kuuma kaakao <3!
Harmittaa ettei päästä ulos. Mahtava ilma, ja niin keväinen! Sininen taivas, hohtava hanki ja aurinko paistaa. Ois mukava lähteä pulkkailemaan ja saada raitista ilmaa. Pian pitää kyllä lähteä vaikka Nuuksioon nuotiolle porukalla. Alkukevään retkelle.
Rakastan tuota tulppaanien väriä! Ja rakastan tulppaaneja.
 |
| Pieni sairastaja |
lauantai 5. helmikuuta 2011
Täällä nukutaan..
.. yöunia.
Kello on 13:10.
Mutta koska pienin sairastaa, niin eihän tuo ole ihmekään..
Kello on 13:10.
Mutta koska pienin sairastaa, niin eihän tuo ole ihmekään..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)