N kuljettaa mukanaan 10 litran sankoa joka sisältää näköjään ainakin leivänmuruja, avaamattoman Juhlapöydän konvehdit-rasian ja rikkimenneen paperitähden polttopuulaatikosta. Ja tavara senkun lisääntyy tai vaihtuu.. Kävelee se kädessä pitkin tupaa. No nyt siellä on myös mun toinen kännykkä.
Hassua, pari viikkoa sitten mulla oli konttaava poika. Nyt konttausta näkee vaan tosi harvoin. Eikä ne sanatkaan lopulta unohtunut samalla vaan ihan samalla tavalla ne tulee sieltä.
Tänään oli tarkoitus herätä aikasin, mutta heräsinkin vasta puol 11. Lähdettiin puoliltapäivin keskustaan ja kävin ensimmäisenä siellä labrassa. Vein herätessä otetun näytteen sinne ja siellä otettiin kolme eri näytettä. Toivottavasti kaikki on ok.
Sitten olikin Kelan vuoro. Marraskuun puolivälissä sain jo laput vietäväksi mutta hyvinhän nuo kerkes vielä nytkin. Eipä tuolla asialla ollut niin kiire kuin ensimmäisellä kerralla. Vaikka silloinkin kesti sen pari viikkoa ennen kuin vein laput. Päätös tulee korkeintaan parin viikon päästä. Äitiyspakkaus siis myös. Otin taas äitiyspakkauksen vaikkei lapsille tule ikäeroa kovinkaan paljoa.
Käytiin myös Ismetissä syömässä, ja musta oli kiva tehdä edes jotain sellaista yhdessä.. Nykysin kun ei kauheesti tuu tehtyä oikein mitään. Ehkä lasit tekee musta vanhemman näköisen, tai ikäiseni näköisen, koska tuntu että sain lapsen ja mahan kans paljon mukavampia katseita kuin yleensä. Ja ihania kommentteja tulevasta pienestä ikäerosta yhdeltä vanhemmalta rouvalta.
Lastentarvikkeesta käytiin katsomassa vihdoinki sitä istuinta N:lle..
Mun valinta ois BeSafe izi combi, mutta ei mielellään uutena ihan vaan sen hinnan takia. Jos käytettynä ei löydy niin toki sitten. Katsottiin myös kaksostenrattaita, mutta onneks niillä ei oo vielä niin kiire.
Tai no niin.. ylihuomenna vaihtuu rv 30+0! Hei mihin tää aika juoksee??!
Vaikka näin lumen keskellä on helppo muistella päivää kun plussasin, ja ajatella, että siitä on jo NIIN kauan. Helteinen kesäkuu ja auringon paistaessa hiekkatieltä soitettu puhelu ystävälle <3.
Samana aamuna pikkuveljeni oli tehnyt minulle omasta mielestään hyvänkin jekun.. Veti keittiössä tuolin altani kun olin istuutumassa alas. Suutuin tosissani, sillä tuon häntäluun takia oli jo edellisessä synnytyksessä ollut ongelmia. Äitini kauhuissaan päästi suustaan sanat: "Eikö sulla oo yhtään järkiä päässä?! Toinen voi olla vaikka RASKAANA!". Veljeni (15-vuotias) sanoi että no eihän se oo. Minä itkin häntäluun kipeyttä olohuoneessa, enkä tiennyt vielä mitään että iltapäivällä testiin pärähtäis samantien plussa. Eihän se yllätysraskaus ollut, mutta pieni yllätys kuitenkin. Ihmekös tuo mua ei ollut vaivannut kauheat helteet ollenkaan. Eikä tosin palelemistakaan ollut, kiitos niiden ihanien helteiden! Olin pistänyt heikotuksen ja pienen kuvotuksen tunteen sen piikkiin, että olin juonut liian vähän niillä helteillä. Olin myös pannut merkille maidon reilun vähenemisen, mutta ajattelin senkin johtuvan tuosta juomisen vähyydestä. Muita oireita alusta en oikein muista.
Jatkoin imettämistä lokakuulle päivittäin, ja oikeastaan vasta joulukuussa se jäi kokonaan pois. Olis sen voinut nopeamminkin jättää pois, mutta ei ollut syytä. Ja imettäminen on ihanaa läheisyyttä lapsen kans.
Mulla on 17.1. seuraava nla. Silloin laitetaan vissiin lähete synnytystapa-arvioon. Mua on alkanut jännittää se arvio. Mitä ne sanoo siellä. Haluan synnyttää alakautta jos mahdollista, mutta en missää nimessä halua samanlaista synnytystä kuin N:ltä oli! Se kesto oli kauheinta. Ja asento. Ja N:n päänympärys 38 + käsi poskella syntyminen.
Mutta.. kaikki menee niin kuin on mennäkseen. Turha stressata.
Lisäilen kuvia myöhemmin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti