Pieni tytön tylleröinen

syntyi 20.3.
eli täsmällisesti laskettuna päivänä, niin kuin isoveljensäkin.

 Elämä on onnellista.


"Tie.

Kuinka minut sä löysit,oma lapseni pien,
kuinka juuri mun luokseni etsit sä tien?

Maailman tiet ovat haaraiset,risteää polut,
meitä yhdistää aika ja yhdistää solut.

Kuinka outo on aika,tuo päivien juoksu,
kuinka tuttu ja rakas sun ihosi tuoksu.

Sinun tuoksusi on viesti aikojen takaa,
sinun sukusi kuiskaus,hiljainen,vakaa.

Se,kuiskaus on silmies pohjalla palo,
kuin tähtien kirkkaasti vilkkuva valo.

Se kaipaako kauas,missä tähtöset hohtaa
esiäidit,esi-isätkin unessa kohtaa?

Sinä pieni ja hauras,miten tiesit sä tulla,
onko matkastas muistikuvia sulla?

Meiltä aikuisilta on unhossa reitti,
tämän elämän opit sen tieltänsä heitti.

Nuku,lapseni,rauhassa-minä liikaa kai kysyin.
Vauvana itsekkin äidille vaiti mä pysyin.

Runon kirjoittanut:Lauri Lehtinen"



Ps. Vihdoin.

40+0

Blogin puolella on ollut hiljaista..
Tämän viikon N oli mummilassa ma-pe. Sain ja jouduin olee yksin lähes koko ajan. N oli siis ekaa kertaa ilman mua tai isiä jossain yötä. Eikä se kovin paljoa ole ollut edes päivisin (kauppareissuja lukuunottamatta) jossain hoidossa. Ikävä oli mieletön ja hypin melkeen seinille tylsyyttäni, mutta tulipahan levättyä. N oli ollu tosi tosi tosi reipas. Ihana rakas.
Oli ihana herätä la aamuna siihen, että N tajus olevansa mun vieressä, ja aurinkoisen ja onnellisen pojan suusta kuulu "äiti". Sen jälkeen ei uni maittanut pienelle. Hymyä riitti senki edestä.
Ei nähnyt mua siis pe koska T haki niin myöhään mummilasta.

Tämän viikon saldo:
Ma synnytystapa-arvio. Sen jälkeen illalla alko irtoaa limatulppaa, ja sitä onki tullut sitten pitkin viikkoa. Ti oli pelkokeskustelu, joka rauhoitti mut ja anto taas toivoa paremmasta synnytyksestä.
To-pe uneton yö supistusten takia. Alkoi joskus 21:30 ja harvenivat päivää kohden. Pe oli neuvola jossa kerroin yöstä ja kysyin uskallanko päästää T:n töihin hkiin. Th tarkisti tilanteen. "Tää on kuule ainaki sellaset 4cm auki.. että et todellakaan päästä miestä töihin. Laittaisin teiät korkeintaa kotiin hakee tavarat ja sitte sairaalaan." "Tää syntyy ennen iltaa..".
No ei syntyny. Sairaalassa oltiin sitten n. klo 12-23.30 ja päätin lähteä kotiin ku ei tuntunu tapahtuvan mitään. Oisivat pitäneet mut sielläki, mutta.. En tosiaan halua turhaan olla siellä. Lopuksi otettiin vielä käyrää ja tilanne katottiin ja kätilö sano että hänen mielestä ei oo ku sen kolme senttiä auki. NIIN TURHAA KÄRVISTELYÄ.
Pe-la yön sain nukuttua ihan hyvin.
La-su.. meni samalla kaavalla kuin to-pe yö. Eli valvottu on. Ehkä jossain vaiheessa pikkusen sain torkahdettua. Iskias vaivaa ja supisteli klo 18 asti, mutta klo 22 aikoihin ne alko muuttumaan vielä vähä kipeemmiks. En kuitenkaan lähtenyt sairaalaan, tai edes soittanut. Odotin sitä pahempaa koko ajan. "Turhaan en lähde."'
Aamua kohti supistukset taas väheni. Nyt ne alkoi taas 10.50 ja on kipeitä. Soitin klo 12 sairaalaan ja sanoin että en pysty enää rentoutumaan. Saas nähä pääsenkö sinne nukkuu vaikka unilääkkeiden jne avulla. Kotona tästä ei tuu mitään. Istumalihakset koko ajan jännityksessä jo tässä vaiheessa.. Ei tätä kauheesti jaksa. Varsinkaan enää. Mua turhauttaa, itkettää harmista ja pettymyksestä ja pelottaa ja ja ja.. että tää menee samalla kaavalla ku eka synnytys. Tuntuu, että keho ei toimi niinku pitäs ja alan pian olee katkera jokaisesta tässä välissä syntyneestä vauvasta. No en ihan, mutta melkeen.

VÄSYTTÄVÄÄ JA TURHAUTTAVAA. Tuli vissiin selväksi..

Tää syntyy kuitenki vasta viikon päästä korkeintaan.

Ps. Kokeilin akupunkioa perjantaina sairaalassa. Kolme neulaa kumpaanki korvaan. Suosittelen ainakin tässä vaiheessa vielä. Toivottavasti on hyvät sittenkin kun tositoimet alkaa.

Synnytystapa-arvio osa 2

Oon niin lamaantunut, että saa nähdä millanen teksti tästä tulee..
Oon järkyttyny, kauhuissani, äärettömän pettyny jne. Enkä oikeasti vielä edes käsitä mitä tänään tapahtui.

Klo 10 oli aika synnytystapa-arvioon. Odotin yli puoli tuntia, että lääkäri saapui paikalle. (Tulee niin voimaton raivo, että en edes jaksais selittää mitään..)..

Ekaksi pätkiä tän päivän ajatuksista:

"Tapas tänään paskamaisen ja kamalan lääkärin jonka luota lähin hiljasena ja raivosta lamaantuneena.
5 tuntia sitten via Mobiiliverkko"

"Niinpä.. Taian olla shokissa vähintään. Vauvan paino 3,7kg nyt. Ja paljohan tuo heittää.. Ei ollu lääkäri tutustunu mun papereihin eikä ollu asiasta tippaakaan kiinnostunu."




Mun TOSI pitkä teksti katos tästä enkä jaksa alkaa enää kirjottamaan mitään. Lyhyesti: ei ois voinut huonommin mennä.

Hohhoi!

Nyt on hermot kireällä! Väsyttää..
Viime yö oli yhtä seikkailua. Ensimmäisessä unessa näin videon, joka oli kuvattu autossa jonka kuskia jahtasi maaninen palkkamurhaaja. Meno ylty vaan hullummaksi ja hullummaksi, mitä pidemmälle uni meni. Lopuksi tällä takaa-ajajalla oli auton katolla konekivääri ja panssarivaunun tykki josta tuli liekit.. Hohhoi.
Heräsin ja huomasin, että se puoli puoli millä olin maannut, oli aivan puutunut. Kävin vessassa ja aloin nukkumaan. Seuraavassa unessa synnytin pojan suht helposti luultavasti tänne mummolaan tai kotiin. Olispa enneuni ainakin tuon helppouden osalta! Unet tosiaan jatkui, mutta niitä en muista niin hyvin. Onko tuo ihme jos väsyttää..?! Kylkeä piti vaihtaa vähän väliä, kun tuntu, että paikat puutuu ja on vaikee nukkua. Tais supistella myös yön aikana.

Synnytysuni saattoi tulla siitä, että sain eilen ihanan uutisen aamupäivästä. Rakas ystävä (ja serkku) synnytti pojan ja laittoi viestiä. Päivällä sain sitten puhelun tältä ystävältä ja sain kuulla enemmän synnytyksestä :). 3h supistusten alkamisesta poika oli ollut maailmassa. Siinä ei paljon ollut kerennyt ihmettelemään.. 20 minuuttia olivat olleet salissa ja parin minuutin ponnistusvaihe.
Kylmät väreet kulki kun kuuntelin ja olin niin onnellinen toisten puolesta! Laskettu aika olis ollut tänään.
Yhdessä ollaan odotettu ja nyt toisen odotus on päättynyt.. pian on tämän vauvan vuoro syntyä. Voi syntyis jo! Meinas itku tulla, kun kuuntelin vastasyntyneen itkua puhelimen toisessa päässä. Rakkaus sentään!

Ylihuomenna on  neuvola. Aika kuluu siivillä ja pian huomaan olevani kahden lapsen äiti.
Nyt oon niin väsynyt, ettei ajatus kulje ollenkaan. Taidan mennä N:n viereen päiväunille.

Tänään

..rv 38+0 ois menkkojen mukaan laskettu aika. Ultran mukaan se on vasta 2 viikon päästä. Jos tää menis sen pari viikkoa yli, niin VIELÄ ois KUUKAUSI!! Kuukausi jäljellä!
Onneksi, sitä vaihtoehtoa ei ole edes olemassa. Se on niin vieras ajatus, että en osaa edes kuvitella. Se on niin mahdoton asia, että en oikeasti voi ajatella koko asiaa. Sama kuin koittaisin lukea kirjaa kiinaksi. Onneksi se on käynnistys aika pian la:n tienoilla käsillä jos ei ala itsekseen syntymään.


Ollaan siis edelleen mummilassa. Huomenna suht ajoissa kotiin.
Pikkuveli 5v. jutteli mun kans kun olin nukuttamassa N:ää illalla.

Pikkuveli A: T... mikä susta tulee isona?
Minä: En tiiä.. musta on tullut jo äiti.. tuollasen pikku riiviön äiti *hymy* (N raapi mua sillä hetkellä)
Pienen hiljasuuden jälkeen..
M: Mikä susta tulee isona?
A: Kovis!
M: :D
A: Niillä on paljo tyttöjä...

Meni hetki jutellessa jotain ja pian..

A: Eihän kovisten tarvi mennä armeijaan...?!
M: Miksei?
A: No ku mää en halua armeijaan...
M: No mikset halua?
A: No ku en halua sinne kirkkoon!!
M: ... Minne kirkkoon?
A: No sinne kirkkoon sen jälkeen.
M: Ai sekotiksää nyt armeijan rippikouluun?! Rippikoulun jälkeen mennään kirkkoon..
A: En.. Ku mää en halua naimisiin!!
M: :'D
........ hiljaisuus....
M: Ai ku T meni armeijan jälkeen naimisiin?
A: niiiiiin..!

Voi rakkaus tuota pientäsuurta poikaa! Ihana pentu.

Toivottavasti ainakin toiseksi viimeinen neuvola takana..

.. nimittäin EN jaksais enää :p vaikka edelleenkään ei kauheasti ole valittamista, mutta kun sattuu kävely, nouseminen jne. Olo on valasmainen.

Tiistaina kävin siellä synnytysvalmennuksessa (tms.) tutustumassa sairaalaan. Jouduin sittenkin menemään yksin, koska T oli kipeenä eikä sellasella yskällä tosiaan voi sinne mennä.
Hoitaja oli sama joka oli synnytyspelkokeskustelussa. Ihanaa! Olin nuorin tai ainakin nuorimmasta päästä. Ja ehkä ainut joka ei ollut ensisynnyttäjä. En ainakaan nähnyt käsien nousevan pystyyn (tosin en katsellutkaan kauheesti ympärilleni), kun kysyttiin uudelleensynnyttäjistä.
Kaikki vaikutti kivalta ja pieneltä. Jorviin verrattuna tosi pieneltä. Tykkäsin kyllä Jorvista tosi paljon, mutta tää on erilainen, enkä osaa sanoa vielä sen kummempaa..
Kierroksen lopuksi kun muut lähti, otin ja kysyin kätilöltä miten voisin saada sen uuden ajan sinne pelkokeskusteluun, koska sen synnytystapa-arvion jälkeen on alkanut vaivaamaan se käynti siellä. Ihana ja ystävällinen kätilö lupas antaa mulle ajan vaikka heti siellä. Juteltiin muutenkin jonkun aikaa siinä asioista ja edellisestä synnytystapa-arviosta. Kyseli milloin mulla olikaan laskettu aika. Kun sanoin sen olevan 20.pvä niin tämä kätilö oli vähän että "niiiin, että se on jo niiin PIAN!". Nii-in.. se on jo niin pian.
Sain ajan synnytystapa-arvioa seuraavalle päivälle eli rv 39+2. Voin perua sen edellisenä päivänä jos tunnen etten tarvitsekaan sitä.
Kerroin maanantaisista supistuksista ja sanoin, että on supistellut muutenkin. Tämä ihana kätilö sitten lopuksi kysyi, että haluaisinko hänen katsovan tilanteen ihan nopeesti!! Oi, kun olin mielissään. Olin miettinyt mielessäni, että miten saisin tietää onko tilanne muuttunut, mutta ei käynyt mielen vieressäkään että tämä kätilö sen voisi tehdä varsinkaan silloin. No siinä ei kauan mennyt. Tuntemuksena oli eri.. sattu!! Mutta tilanne oli pysynyt suht koht samana edelliseen sisätutkimukseen verrattuna. Paikat oli tosi pehmeet ja pää tuntu hyvin.
No, ei niitä kipeitä supistuksia niin montaa tullutkaan, että siellä ois voinut uskoa jotain enempää tapahtuneenkaan. Onhan ne sentään pehmentäneet paikkoja!

Tänään (rv 37+4) oli tosiaan neuvola. Uusi th, joka tosin on vain tän kuun ja sitten tulee lopullinen th Ninan tilalle.
Oli ehkä nopein käynti, 30min. Mutta eipä mullakaan ollut mitään kysyttävää edes lähestyvästä synnytyksestä.
Painoa oli tullut +933g per viikko nyt kahden viikon aikana!! Turvotusta tosiaan on ja se vaikuttaa.
Verenpaineet huiteli eka mittauksella 138/88 ja parin minuutin päästä 132/80.
HB oli noussut!! Eikä mitenkään vähän.. Kuukausi sitten mitattu 122 ja nyt (ILMAN rautalääkettä) oli noussut 137! Olin puulla päähän lyöty. Tosin sanoin, että olo onkin ollut erinomainen ja energiaa täynnä. Mutta.. miten hemoglobiini voi nousta noin nopeesti. En usko, että oisin kuivakaan ja sen takia se ois noin paljon.
Sf-mitta oli noussut +1,5cm kahden viikon aikana ja oli nyt 33cm.
Vauva oli kiinnittynyt takaraivotarjontaan, eikä pää enään "todellakaan liiku yhtään". Selkä vasemmalle puolelle ja kasvot oikealle päin.
Seuraava aika onkin ensi perjantaina.. Saas nähdä miten käy. Menen aika varmasti yhtenä kappaleena sinne.

Tällä hetkellä ollaan mummilassa, kun T on sairaslomalla tän loppuviikon.
Mutta nyt.. kalakeitto kutsuu ja maha huutaa ruokaa.

Nyt voin myöntää..

.. että rupes pikkasen jännittämään. Hyvällä tavalla.
Alko tulee niitä napakoita supistuksia suht usein ja voi ku muistu synnytys mieleen. Vaikka (!) nää ei oo mitään niihin supistuksiin verrattuna. Mutta.. toivottavasti saavat jotain aikaan eikä synnytys kestäis ikuisuuksia tällä kertaa. Menkkakipumaista jomotusta ollu jo pari päivää, vessassa ravaan isommalla asialla useammin ja hermot ollu vähä kireemmällä ehkä, huono olo ja kuvotus ollu viikon verran.. Mutta muuten.. voin täydellisen hyvin enkä sen takia uskokkaan, että pikkunen ihan lähipäivinä ois tulossa. Tälläkin hetkellä voin sanoa, että on ihanaa olla raskaana!
Oon pikkasen jännittynyt, mutta niiin innoissaan ja mielissään. Pian pääsee synnyttämään!

Jotain pientä listaa lähipäiville ja -viikoille:

-Seuraavan viikon viikonloppuna ois kihlajaiset (yhden mun parhaimmista ystävistä) ja sinne ois pakko päästä. Sieltä sopis lähteä vaikka suoraan synnyttämään.
-Täällä pitäis taas järjestellä vähän paikkoja ja ehkä pestä pikkuselle vaatteitakin (miten se unohtuukin?).
-Tuo viemäriongelma heti pois.
-Se AJOKORTTI pitäis ajaa ennen tän syntymää!! Meneepä tiukille enkä tosiaan tiedä onko mahdollistakaan enää.
- Synnärilaukku ja kotiinlähtölaukku valmiiks. (Missä vauvan ulkohaalari on??! Sama mikä oli N:llä..)
- Huomenna (ti) tutustuminen/valmennus synnytysosastoon.

On niitä varmasti muitakin, mutta nyt ei muistu mieleen.


Ps. Meillä täällä taas riesana hiiri.
Ja viemäri jäässä tai tukossa = vettä vessan/pesuhuoneen lattialla lainehtimalla ja pönttö täynnä. Kyllon kivaa!! Huomenna pitäis korjaantua.

Viikonloppu ystävän luona

Ollaan viettämässä viikonloppua Espoossa. P:n ja L-neidin kans. L on samana vuonna ja samassa kuussa syntynyt kuin N. Pikkuserkkuja. Isät serkkuja.
T on siellä lätkäturnauksessa. Vähän meinaa olla ikävä ja soittelen väliin miten niillä on mennyt.

Eilen käytiin tosiaan ekaa kertaa noiden reilu yks vuotiaiden kans Hopstopissa Sellossa. Siellä ne meni tuulispäinä joka paikkaan niiin mielissään! Ja toki tämäkin mamma kiipeili ja konttas perässä kuin paraski 5v. Hiki tuli, mutta oli hauska 1,5h. Ja jos totta puhutaan, olin yllättynyt miten jaksoin siellä tauotta kiipeillä ja nostella jne. Oon kyllä ollu energiaa täynnä nyt jonkusen aikaa jo, mutta tuo oli kyllä varmasti näkemisen arvosta :P. Koluttiin joka nurkka alhaalta ylös ja muutama mäkikin laskettiin. Sen jälkeen kierreltiin muutama tunti Sellossa, ja mukaan tarttui Indiskasta ja Punavuoren peikosta muutama kiva juttu.
Kunhan keksin millä saan lisää kuvia tänne niin voisin lisätä tästä mammasta muutaman "edustuskuvan" hopstopista ;P.

Tänään ohjelmassa ehkä metsäretki isommalla porukalla. Toivottavasti onnistuu ja päästään nuotiolle.

Monen suusta oon kuullut, että näytän ihan valmiilta poksahtamaan ja veikkailuja on tullut ettei vauva enää kauaa viihtyis masussa. Maha mennyt alemmas jne. Huoh, jospa nuo oisivat oikeessa!
Ja jee, oon saanut ihanaa palautetta mun "hehkumisesta" :D hah! Näin hyvinvoivalta kuulema raskaana olevien pitäis näyttää ja varsinki viimeisillään.. tiedä häntä. Voin kyllä erinomaisen hyvin jos ei noita vaivoja oteta lukuun. Sattuu ja supistaa.. sängystä nouseminen kestää ikuisuuden ja muutaman kyynelenki vois saada silloin aikaan. Mutta yhdestäkään supisuksesta ja kivusta en valita.. kunhan ne saa jotain aikaan! Alan oikeesti olla innoissaan koska synnyttämään pääseminen on ihan lähellä! Eli tällä hetkellä fiilis on sitä kohtaan positiivinen ja odottava! Homma kotiin :). Ja jos tää menee samalla kaavalla ku edellinen niin.. huh, seuraavasta (?) synnytyksestä voi olla hiiieman eri fiilis.
Ja.. vaikka lapsi oiski samaa kokoluokkaa niin kunhan kaikki muu menis ok synnytyksessä vauvan sykkeistä lähtien niin ei se niin huonosti voi mennä ja siitäkin selvittiin! Jospa tää ois korjaava kokemus. Sitä odottaen (ja muuhun varautuen..).

Ps. En ymmärrä vanhempia jotka tuo lapsensa sinne ja istuvat ite naama näkkärillä todella nyrpeen näkösinä mulkoilemassa! Tai bisnes-isiä jotka istuu sen koko 2h naama kiinni kännykässä netin ihmeellisessä maailmassa, ja kun lapsi tulee pyytämään huomioa, niin isä vastaa poissaolevasti ja katsomattakaan lapseen "Hienoa Pekka...... hienoa Pekka..". Onhan se rankkaa :p. Ja eihän noiden vanhempien lasten seurana tarvikkaan olla joka askelta seuraamassa, hyvinhän ne (jollei paremminki) viihtyy yksinään/keskenään siellä. Mutta.. kuitenki.

Ihana aurinkoinen äitiysloman ensimmäinen päivä

Ensimmäinen päivä äitiyslomasta on pian takana. Se on ollut ihana ja aurinkoinen. Täynnä puheluita ystäville, ja naurua ja läheisyyttä N:n kans.

Tänään oon huomannut pitkästä aikaa supistuksia. Osa on hieman epämiellyttäviä, ja osaa en edes melkein huomaa. Toivottavasti saavat jotain aikaan ettei tarvis kauaa kärvistellä. Olo alkaa olee enemmän ku epämukava. Mieli on kuitenkin korkealla :) ja sehän on pääasia.

Tänään oon nauranut paljon N:n kans. On sylitelty paljon ja oltu lähekkäin. Ehkä sekin aavistaa että pian äidin aika on jaettu kahdelle pienelle. N tulee aina vähän väliä kiskomaan mun paitaa ylös, ja pussailemaan ja silittelemään "vauvaa". Ihana rakas.

Oon miettiny tosi paljo sitä muutosta mitä toinen lapsi tuo.. Nyt en sen kummemmin ala ajatuksiani purkamaan, mutta jotain täytyy sanoa.
Sitä on taas kiinni siinä nyytissä sen puoli vuotta varmaan ihan täysin, ilman hetken eroa. Jos siis käy samalla lailla ku N:ltä. Edes isi ei hoitanut N:ää ensimmäisen puolen vuoden aikana yksin hetkeäkään. Nukutin monesti jopa päiväunille sen mun sylissä ja annoin nukkua useammankin tunnin siinä. Istuin ja olin.
No, suihkuun en sentään raahannut mukaan edes turvakaukalossa istumaan. Enkä kertaakaan yli puoleen vuoteen kaivannut edes pienen pientä eroa. Päinvastoin.
Nyt samanlainen ei onnistu. N tarvii myös huomioa. Kaikki on sitten taas uutta ja ihmeellistä. Ihanaa.
Vaikka sitä ei malttais odottaa, että vauva syntyy, niin silti koitan nauttia joka hetkestä ja sekunnista nyt. Antaa N:lle paljon läheisyyttä. Tankata sitä itse myös.
Tää aika on samalla tavalla arvokasta ja ohimenevää.
Se on iso muutos kaikille, varsinkin tulevalle isoveljelle. Voi äidin pientä. Pientä ISOveljeä :).

Ps. Meillä on muutto edessä jossain vaiheessa. Tää ei vaan enää käy varsinkaan kahden lapsen kanssa.
Saattaapi olla että tää ihan eteläinen suomi vaihtuu vähän pohjosemmaks suomeks. Tosin ihan vähä vaan.
Anoppikin soitteli T:lle eilen ja kyseli siltä mun kuulumisia (??!). Kyseli kuulema, että kuinka yksinäinen oon ja eikö meiän kannattais muuttaa vaikka ..:lle. Olin myös itse hetken puhelimessa, mutta mitään siihen liittyvää se ei multa kysellyt. Puhuttiin lähestyvästä synnytyksestä jotain.
Mutta oli kyllä aika yllättävää. Ja yllättävää oli myös T:n positiivinen suhtautuminen anopin ehdottamaan kaupunkiin, sillä T on ollut niin sitä vastaan. Minä en, mutta onhan se eri asia vaihtaa ihan kokonaan maisemia.. Hiljaa hyvä tulee.

Kirje synnytyssairaalasta

Tällä viikolla tipahti postilaatikkoon kirje sairaalasta.


"Teille on varattu vastaanottoaika.."

Varattu vastaanottoaikanne:
Äitiyspoliklinikka
Kätilövastaanotto                              
Synnytyspelkokeskustelu kätilön kanssa
tiistai 22.2.2011 12:30

Äitiyspoliklinikka
Äitiys-pkl-vastaanotto                       
Synnytystapa-arvio
tiistai 22.2.2011 14:00

Nyt ne siis tuli.
"Kirjaa kaavakkeelle pelkosi. Tuo se mukanasi SYPE-keskusteluun."
Mun pelkohan on se, että joudunko synnyttämään samankokoisen lapsen. Varsinkin yhtä ison päänympäryksen omaavan. Ja jos joudun sectioon.
Haluan käydä läpi edellistä synnytystä, ja saada tietää miten samat tilanteet vältettäis. EN halua synnyttää makuultaan missään tapauksessa!! Eikä se oo hyväkään mun häntäluuta kun aattelee. En halua olla pakotettuna siihen sänkyyn ja sietämään supistuksia niin. Haluan liikkua. Ja haluaisin kovasti, että tällä kertaa lääkkeetön kivunlievitys onnistuis. Mutta kaikkihan menee niin kuin menee. Onneksi tiesin sen jo viimeksi. Muuten ois voinut harmittaa. Pääasia on, että ollaan kunnossa, eikä mitään pahempaa tapahtunut.
Sinänsä mitään kauheaa pelkoa siitä ei jäänyt. En pelkää synnytystä. Pelkään vauvan kokoa. Pelkään sitä, että vauva kärsii synnytyksessä niin kuin viimeksi, ja viedään lähes heti pois mun luota. Se tuntu samalta, kuin minussa ois ollu virtajohto, joka ois vedetty irti. Ilmapallo joka puhkes. Olin hetken täynnä ihmeellistä energiaa ihana pehmyt ihme sylissä, ja samassa hetkessä jo täysin voimaton syli tyhjänä.
Itsehän oon muuten 158cm pitkä, enkä kauhean iso muutenkaan. Tuntu hassulta katsoa paaljon isompia naisia paaaaljon pienemmät lapset sylissä :D. Mutta meiän pienen perheen isi onki iso, eli saan kiittää sitä :P.

Toivon siis, että tää synnytys käynnistettäis. Ennen rv 39. En tiedä luotanko lääkärien kokoarvioihin.
Vaikka eniten haluaisin tietenkin, että synnytys lähtis itsestään käyntiin ennen tuota viikkoa. Sehän se kaikista paras ois.

Synnyttäminen on kuitenkin aivan ihanaa, eikä sitä voi verrata mihinkään muuhun maailmassa.

Tänään vaihtui rv 35. Vähiin käy viikot..

Asioimista ja vähän plussauspäivän muistelua

N kuljettaa mukanaan 10 litran sankoa joka sisältää näköjään ainakin leivänmuruja, avaamattoman Juhlapöydän konvehdit-rasian ja rikkimenneen paperitähden polttopuulaatikosta. Ja tavara senkun lisääntyy tai vaihtuu.. Kävelee se kädessä pitkin tupaa. No nyt siellä on myös mun toinen kännykkä.
Hassua, pari viikkoa sitten mulla oli konttaava poika. Nyt konttausta näkee vaan tosi harvoin. Eikä ne sanatkaan lopulta unohtunut samalla vaan ihan samalla tavalla ne tulee sieltä.

Tänään oli tarkoitus herätä aikasin, mutta heräsinkin vasta puol 11. Lähdettiin puoliltapäivin keskustaan ja kävin ensimmäisenä siellä labrassa. Vein herätessä otetun näytteen sinne ja siellä otettiin kolme eri näytettä. Toivottavasti kaikki on ok.
Sitten olikin Kelan vuoro. Marraskuun puolivälissä sain jo laput vietäväksi mutta hyvinhän nuo kerkes vielä nytkin. Eipä tuolla asialla ollut niin kiire kuin ensimmäisellä kerralla. Vaikka silloinkin kesti sen pari viikkoa ennen kuin vein laput. Päätös tulee korkeintaan parin viikon päästä. Äitiyspakkaus siis myös. Otin taas äitiyspakkauksen vaikkei lapsille tule ikäeroa kovinkaan paljoa.
Käytiin myös Ismetissä syömässä, ja musta oli kiva tehdä edes jotain sellaista yhdessä.. Nykysin kun ei kauheesti tuu tehtyä oikein mitään. Ehkä lasit tekee musta vanhemman näköisen, tai ikäiseni näköisen, koska tuntu että sain lapsen ja mahan kans paljon mukavampia katseita kuin yleensä. Ja ihania kommentteja tulevasta pienestä ikäerosta yhdeltä vanhemmalta rouvalta.

Lastentarvikkeesta käytiin katsomassa vihdoinki sitä istuinta N:lle..
Mun valinta ois BeSafe izi combi, mutta ei mielellään uutena ihan vaan sen hinnan takia. Jos käytettynä ei löydy niin toki sitten. Katsottiin myös kaksostenrattaita, mutta onneks niillä ei oo vielä niin kiire.
Tai no niin.. ylihuomenna vaihtuu rv 30+0! Hei mihin tää aika juoksee??!

Vaikka näin lumen keskellä on helppo muistella päivää kun plussasin, ja ajatella, että siitä on jo NIIN kauan. Helteinen kesäkuu ja auringon paistaessa hiekkatieltä soitettu puhelu ystävälle <3.
Samana aamuna pikkuveljeni oli tehnyt minulle omasta mielestään hyvänkin jekun.. Veti keittiössä tuolin altani kun olin istuutumassa alas. Suutuin tosissani, sillä tuon häntäluun takia oli jo edellisessä synnytyksessä ollut ongelmia. Äitini kauhuissaan päästi suustaan sanat: "Eikö sulla oo yhtään järkiä päässä?! Toinen voi olla vaikka RASKAANA!". Veljeni (15-vuotias) sanoi että no eihän se oo. Minä itkin häntäluun kipeyttä olohuoneessa, enkä tiennyt vielä mitään että iltapäivällä testiin pärähtäis samantien plussa. Eihän se yllätysraskaus ollut, mutta pieni yllätys kuitenkin. Ihmekös tuo mua ei ollut vaivannut kauheat helteet ollenkaan. Eikä tosin palelemistakaan ollut, kiitos niiden ihanien helteiden! Olin pistänyt heikotuksen ja pienen kuvotuksen tunteen sen piikkiin, että olin juonut liian vähän niillä helteillä. Olin myös pannut merkille maidon reilun vähenemisen, mutta ajattelin senkin johtuvan tuosta juomisen vähyydestä. Muita oireita alusta en oikein muista.
Jatkoin imettämistä lokakuulle päivittäin, ja oikeastaan vasta joulukuussa se jäi kokonaan pois. Olis sen voinut nopeamminkin jättää pois, mutta ei ollut syytä. Ja imettäminen on ihanaa läheisyyttä lapsen kans.

Mulla on 17.1. seuraava nla. Silloin laitetaan vissiin lähete synnytystapa-arvioon. Mua on alkanut jännittää se arvio. Mitä ne sanoo siellä. Haluan synnyttää alakautta jos mahdollista, mutta en missää nimessä halua samanlaista synnytystä kuin N:ltä oli! Se kesto oli kauheinta. Ja asento. Ja N:n päänympärys 38 + käsi poskella syntyminen.
Mutta.. kaikki menee niin kuin on mennäkseen. Turha stressata.

Lisäilen kuvia myöhemmin..

Lääkärineuvola ja vähän synnytysmuistelmia..

Aamulla oli lääkärineuvola ja Noelin 1v. rokotus. T kävi Noelin kans rokotuksessa sillä aikaa kun olin lääkärillä. Ihan hyvä koska en tykkää pidellä lasta ja katsoa kun toista pistetään..
Sain lähetteen labraan kaikenlaisiin testeihin noiden supistelujen takia. Onpahan varmistettu ettei oo tulehduksia ym. Muuten kaikki oli hyvin.. paitsi että sain negatiivista palautetta mun painonnoususta. Sitä on tullut yhteensä koko raskauden aikana 5kg, joista suurin osa nyt parin viimeisen kuukauden aikana. Puoliväliin asti laihduin pari kiloa. Painan nyt rv 27+2 yhtä paljon kuin sillon kun odotin Noelia raskausviikolla 22.
Osa on nytkin turvotusta johtuen ehkä siitä etten pysty liikkumaan noiden supistelujen takia. Sen tuntee varsinkin sormissa ja jaloissa. Tahtoisin niin liikkumaan! Tosin siivousta oon alkanut harrastaa ahkerasti että tulis tehtyä ees jotain. ;) Että jotain positiivista. Ja pulkkailua jonkin verran myös.

Supistukset ei ollu saanu kuitenkaan mitään aikaan, joten en ONNEKS saanu mitään lepomääräystä. Liikkua saa olon mukaan mutta seuraavista kipeistä supistuksista päivystykseen siis edelleen.

Musta on tuntunut koko ajan siltä, että maha on paljon pienempi kuin Noelilta vaikka siinä on sitä löysääkin päällä tällä kertaa ;).. Ehkä johtuu vähän eri mittaajastakin ja vauvan asennosta, mutta sf-mitta on nyt 4cm pienempi! Jospa se kertois vähä vauvan koostakin.. pidän peukkuja pystyssä.
Myös verenpaineet on ollu koko raskauden ajan paremmat kuin ensimmäisessä raskaudessa. Mieliala paljonkin parempi suureksi osaksi Noelin ansiosta. Lisäks hemoglobiini on pysynyt yli 120-130 koko ajan ilman erillistä rautaa.

Hassua että nyt on tosiaan enää korkeintaan alle 90 päivää siihen että meitä on neljä. Oon niiin onnellinen! Eilen, kun selailin synnytys- ja sairaalakuvia, tuli niin elävästi mieleen se tunne ja tuoksu. Onnellisuus. Muistan ikuisesti miltä tuntu kun sain ikuisuuksilta kestäneiden parin päivän jälkeen lapsen syliin.. ja muistan myös ikuisesti sen miltä se tuntu kun lapsi vietiin lähes samantien pois.

...

Tuli myös mieleen monta vähemmän ihanaa asiaa ja edelleenkin hämmästelen omaa ulkonäköä reilu 3h synnytyksen jälkeen. KUKAAN ei voi näyttää niin eri ihmiseltä!! Enkä nyt tarkota että oisin hehkunut jotain äitiyden ihmeellistä hehkua.. Ku oisinki! Se on kaikista kauhein kuva mitä musta on ikinä otettu, ja niitä kauheita kuvia kyllä löytyy vaikka muille jakaa. Näytän hakatulta. Silmät on niin turvoksissa että näkyy just ja just että ne ei ookkaan kokonaan kiinni. Huuletkin veti vertoja Mick Jaggerille mennen tullen ja palatessa.
Näytin ekaa kertaa tänään sen kuvan muulle ihmiselle ku T:lle.. Ja sain aikaan naurua :D mitä en kyllä ihmettele. Itse kun katon sitä kuvaa.. en tiiä oikeesti itkisinkö vai nauraisinko. Jos viitsisin niin laittaisin sen kuvan myös tänne, mutta en ehkä niin höperöityny vielä oo. Joku itsekunnioitus mullaki on edelleen jäljellä. Vaikka onhan sitä hyvä osata itselleen nauraa.

Niin ja filmi on kohtuu poikki synnytyksen jälkeisiltä päiviltä sairaalassa. Pieniä pätkiä muistan kyllä jonku verran mutta ajantaju..ei mitään tietoa minä päivänä mitäki on tapahtunut. Enkä tiennyt aluksi edes mikä päivä poika syntyi, saati mitään vielä tarkempaa tietoa.

Vietin aamun klo 5-8 yksin.. tulikuumassa ammeessa.

Näissä tunnelmissa tällä hetkellä siis..


Taidan ottaa ja tehdä kohtuu ripeätempoisen siivouksen pian.. joulusiivouksen nimittäin.
T lähti jo ennen kolmea kohti jyväskylää ja tulee vasta ke-to välisenä yönä. Firman PIKKUjoulut. Lätkänpeluuta ja muuta.. Voitte kuvitella mun fiiliksen nyt. Voisinpa sanoa pari valittua sanaa lisääkin mutta jääköön tällä kertaa.