Lääkärineuvola ja vähän synnytysmuistelmia..

Aamulla oli lääkärineuvola ja Noelin 1v. rokotus. T kävi Noelin kans rokotuksessa sillä aikaa kun olin lääkärillä. Ihan hyvä koska en tykkää pidellä lasta ja katsoa kun toista pistetään..
Sain lähetteen labraan kaikenlaisiin testeihin noiden supistelujen takia. Onpahan varmistettu ettei oo tulehduksia ym. Muuten kaikki oli hyvin.. paitsi että sain negatiivista palautetta mun painonnoususta. Sitä on tullut yhteensä koko raskauden aikana 5kg, joista suurin osa nyt parin viimeisen kuukauden aikana. Puoliväliin asti laihduin pari kiloa. Painan nyt rv 27+2 yhtä paljon kuin sillon kun odotin Noelia raskausviikolla 22.
Osa on nytkin turvotusta johtuen ehkä siitä etten pysty liikkumaan noiden supistelujen takia. Sen tuntee varsinkin sormissa ja jaloissa. Tahtoisin niin liikkumaan! Tosin siivousta oon alkanut harrastaa ahkerasti että tulis tehtyä ees jotain. ;) Että jotain positiivista. Ja pulkkailua jonkin verran myös.

Supistukset ei ollu saanu kuitenkaan mitään aikaan, joten en ONNEKS saanu mitään lepomääräystä. Liikkua saa olon mukaan mutta seuraavista kipeistä supistuksista päivystykseen siis edelleen.

Musta on tuntunut koko ajan siltä, että maha on paljon pienempi kuin Noelilta vaikka siinä on sitä löysääkin päällä tällä kertaa ;).. Ehkä johtuu vähän eri mittaajastakin ja vauvan asennosta, mutta sf-mitta on nyt 4cm pienempi! Jospa se kertois vähä vauvan koostakin.. pidän peukkuja pystyssä.
Myös verenpaineet on ollu koko raskauden ajan paremmat kuin ensimmäisessä raskaudessa. Mieliala paljonkin parempi suureksi osaksi Noelin ansiosta. Lisäks hemoglobiini on pysynyt yli 120-130 koko ajan ilman erillistä rautaa.

Hassua että nyt on tosiaan enää korkeintaan alle 90 päivää siihen että meitä on neljä. Oon niiin onnellinen! Eilen, kun selailin synnytys- ja sairaalakuvia, tuli niin elävästi mieleen se tunne ja tuoksu. Onnellisuus. Muistan ikuisesti miltä tuntu kun sain ikuisuuksilta kestäneiden parin päivän jälkeen lapsen syliin.. ja muistan myös ikuisesti sen miltä se tuntu kun lapsi vietiin lähes samantien pois.

...

Tuli myös mieleen monta vähemmän ihanaa asiaa ja edelleenkin hämmästelen omaa ulkonäköä reilu 3h synnytyksen jälkeen. KUKAAN ei voi näyttää niin eri ihmiseltä!! Enkä nyt tarkota että oisin hehkunut jotain äitiyden ihmeellistä hehkua.. Ku oisinki! Se on kaikista kauhein kuva mitä musta on ikinä otettu, ja niitä kauheita kuvia kyllä löytyy vaikka muille jakaa. Näytän hakatulta. Silmät on niin turvoksissa että näkyy just ja just että ne ei ookkaan kokonaan kiinni. Huuletkin veti vertoja Mick Jaggerille mennen tullen ja palatessa.
Näytin ekaa kertaa tänään sen kuvan muulle ihmiselle ku T:lle.. Ja sain aikaan naurua :D mitä en kyllä ihmettele. Itse kun katon sitä kuvaa.. en tiiä oikeesti itkisinkö vai nauraisinko. Jos viitsisin niin laittaisin sen kuvan myös tänne, mutta en ehkä niin höperöityny vielä oo. Joku itsekunnioitus mullaki on edelleen jäljellä. Vaikka onhan sitä hyvä osata itselleen nauraa.

Niin ja filmi on kohtuu poikki synnytyksen jälkeisiltä päiviltä sairaalassa. Pieniä pätkiä muistan kyllä jonku verran mutta ajantaju..ei mitään tietoa minä päivänä mitäki on tapahtunut. Enkä tiennyt aluksi edes mikä päivä poika syntyi, saati mitään vielä tarkempaa tietoa.

Vietin aamun klo 5-8 yksin.. tulikuumassa ammeessa.

Näissä tunnelmissa tällä hetkellä siis..


Taidan ottaa ja tehdä kohtuu ripeätempoisen siivouksen pian.. joulusiivouksen nimittäin.
T lähti jo ennen kolmea kohti jyväskylää ja tulee vasta ke-to välisenä yönä. Firman PIKKUjoulut. Lätkänpeluuta ja muuta.. Voitte kuvitella mun fiiliksen nyt. Voisinpa sanoa pari valittua sanaa lisääkin mutta jääköön tällä kertaa.