Hammaslääkäripelko

Mua vaivaa mieletön hammaslääkäripelko. Menisin ilomielin jopa synnyttämään ennemmin. Vaikka mun synnytyksessä meni yks jos toinenki asia pieleen, ja se oli sellanen kokemus että jo seuraavana päivänä mulle sanottiin Jorvissa että seuraavassa raskaudessa on tiedossa synnytystapa-arvio eikä ainakaan lasta päästetä la:han asti oleilee mahassa.

No, kesällä otin ja rohkaistuin varaamaan itsellenikin ajan kun varasin Noelille ensimmäistä hammaslääkäriaikaa. Sainki ajan sellaselle lääkärille joka on erikoistunu pelkopotilaisiin ja hällä on jopa ilokaasua tarjolla. Sanoin että ei kiitos, synnytyksestä pahoja kokemuksia.. Ei kuulema oo samanlainen se juttu ku synnytyksissä.

Kulu vaikka kuin kauan ennen ku kirje saapu ja aika oli joulukuulle. No kirjehän ei ollu tallessa enää joulukuun alussa ja aloinki soittamaan että millon se mun aika olikaan. Eikö se ollutki 16. pvä. Olishan se ollu mutta kun en ollu niin ja niin montaa päivää aikasemmin vahvistanu aikaa niin se oli peruuntunu. Seuraava aika olis helmikuulle tälle samalle lääkärille.. Sanoin että mulla vois olla kiireellisempää asiaa. Sain ajan tälle päivälle klo 13.
Viime yönä sitte päätin että perun sen ajan aamulla. On sitä tähänki asti pärjätty. Herään aamulla ja perun sen. Varaan ajan helmikuulle vaikka ja käyn sitä ennen päivystyksessä.
Aamulla mietin sängyssä että soitanko vai en.. No en soittanut ja lopulta istuin urhoollisesti (lue: paniikissa) autossa matkalla hammaslääkäriin. Tarkastusaika vaan ja ehkä hampaanpoisto. Selviän kyllä. Nyt jos ei koskaan. Ja tiesin että kun siihen penkkiin pääsen (joudun) niin pelko helpottaa. En muista millon viimeks mua ois sattunu hammaslääkärissä joten siitä pelossa ei oo kysymys.
Hammaslääkärin huoneeseen kävellessä olin hermoheikko ja voin pahoin pelkästä hajusta. Mieslääkäri siinä naureskeli että täältä lapustahan löytyy tarinaa :D. Vastasin vaan että oon ihan paniikissa.
Eikun tuoliin istumaan.. "Millos sulle on tehty viimesin tarkastus?" johon oli pakko vastata ettei oo mitään muistikuvaa.. viimesimmät kerrat on päivystyksestä (Viimesin tarkastus yläasteella?).
Siinä tuolissa maatessa ennemminki häpesin entä jännitin.. Kuuntelin sitä hammaslääkärihepreaa vain jotakin tajuten ja mitä pidemmälle tarkastus meni sitä tukalammaksi olo kävi. Päässä alko heittää, yläkroppa tuntu menevän voimattomaksi ja puutuneeksi, tuli huono olo jne. Mietin että ootan vielä hetken..pian on viimenenki hammas käyty läpi ja tuomio annettu. Heti sen viimesen hampaan tarkastamisen jälkeen oli pakko kysyä: "Voisinko päästä istumaan? On aika huono olla..". Lääkäri kyseli että jännityksestäkö vai.. Sanoin että ei mua enää niin jännitä vaan tais vauva painaa verisuonia tai jotain vastaavaa. Kun pääsin istumaan niin tuntu että mahassa alkoi sellanen elämä että meinasin myös heilua siitä voimasta! Sitten alko heittää päässä oikeen kunnolla ja ikkuna avattiin. Pyörittelin hartioita että saisin olon kohenee.. Sanoin että voidaan kyllä jatkaa vaikka hampaanpoistolla kun tänne asti oon selvinny. Hoitaja oli unohtanut sanoa että mun pitäis sanoa heti jos tulee huono olo kun nuo tuolit ja asennot ei oo kovin hyviä raskaana oleville.
Sain kaks seuraavaa aikaa jotka on ennen synnytystä, ja ne on lyhyempiä aikoja tuon mahan takia. Ja ne toimenpiteet voidaan tehdä puoli-istuvassa asennossa.

Olipa pitkä selostus mutta ehkä tää tästä.. jospa taas säännöllinen käynti samalla hammaslääkärillä sais tuon mun järjettömän hammaslääkäripelon katoamaan. Tai edes lievenemään ennen ku mun pitää uusia koko kalusto. Tajuan siis sen että se on ihan turhaa se pelko mutta ei se auta.

Rv 27+1 ja voi kun näyttää pieneltä..