..minusta oli juuri tullut äiti.
Lääkärin ottama kuva joka oli pöydälläni odottamassa kun tulin leikkurista haavojen ompelusta ja poika oli lastenosastolla. Huomaa että oli ollu raskas matka maailmaan hälläkin. Oma rakas pieni.
Tie.
Kuinka minut sä löysit,oma lapseni pien,
kuinka juuri mun luokseni etsit sä tien?
Maailman tiet ovat haaraiset,risteää polut,
meitä yhdistää aika ja yhdistää solut.
Kuinka outo on aika,tuo päivien juoksu,
kuinka tuttu ja rakas sun ihosi tuoksu.
Sinun tuoksusi on viesti aikojen takaa,
sinun sukusi kuiskaus,hiljainen,vakaa.
Se,kuiskaus on silmies pohjalla palo,
kuin tähtien kirkkaasti vilkkuva valo.
Se kaipaako kauas,missä tähtöset hohtaa
esiäidit,esi-isätkin unessa kohtaa?
Sinä pieni ja hauras,miten tiesit sä tulla,
onko matkastas muistikuvia sulla?
Meiltä aikuisilta on unhossa reitti,
tämän elämän opit sen tieltänsä heitti.
Nuku,lapseni,rauhassa-minä liikaa kai kysyin.
Vauvana itsekkin äidille vaiti mä pysyin.
Kirjoittanut:Lauri Lehtinen
Isin sylissä ensimmäisenä päivänä. Hoitajan ottama kuva.
Lastenosastolla ensimmäistä kertaa joko seuraavana tai sitä seuraavana päivänä synnytyksestä. Muistikuvat on aika hatarat.. Hetken sain olla pikkusen luona ennen ku tuli niin heikko olo että hyvä kun istumaan pystyin.
Isomummun sylissä ristiäisissä. (Isomummulla on lastenlastenlapsia jo muutamia kymmeniä <3).
Joulukuun -09 lapset. Kaikki kaverukset näistä kolmesta joko serkkuja tai pikkuserkkuja keskenään. Synttäreillä ruisleipäpalojen kimpussa.
Äitin ja isin rakas ys vee ihan mielissään. Ei tehty kakkua niin synttärikynttilä oli pöydällä.
<3
Hyvää ensimmäistä syntymäpäivää rakas!
Synttärisankari hedelmäsalaatin kimpussa. Se olikin ainoa "herkku" jota itse sankari sai syödä.
Pikkuherra rakastaa hedelmiä :)
2. adventtisunnuntaita vietettiin samalla.
Rakas kultapieni, olet antanut minulle paljon enemmän kuin ikinä uskalsin toivoakkaan.
Rakastan sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti