Ensimmäistä kertaa sain syliini omin jaloin kävelleen pojan!
Onhan se ottanut jo kauan muutamia askeleita, mutta ei oo näyttänytkään siltä että edes kiinostaisi käveleminen.
Jos joku otti häntä käsistä kiinni, että nyt kävellään, niin siitä ei tullut yhtään mitään. Poika valahti veltoksi tai nosti jalat ilmaan ja roikkui käsistä. Sama toistui kerran neuvolassa. Ei suostunut seisomaan pöydällä.. Ei haitannut koska oli kyllä näyttänyt touhutessaan että pystyssä pysyi ja liikkui tukea vasten jne.
N on muutenkin ollut aina tosi varovainen. Tekee sen minkä tietää osaavan. Sängystä riitti yks putoaminen, sen jälkeen oppi miten sieltä päästään alas satuttamatta itseään. Tosin nyt oon huomannut että käveleminen on tuonut uutta rohkeutta....
Sanat tosin tais unohtua pojalta, kun oppi kävelemään. Kyllä niitä sanoja vieläkin tulee, mutta tuntuu että paljon vähemmän. N osas tosi paljo sanoja jo muutamia kuukausia sitten ja osa niistä oli yllättävän vaikeita. Nyt tuntuu kieli vaihtuneen ihan omaan Noel-kieleen :).
 | |
| Matkalla äitin syliin ja päiväunille |
Nyt kun on taas arki koittanut niin sitä muistaa asioita jotka pitäis hoitaa mahdollisimman nopeesti..
Niin kuin se labrassa käynti. En yhtään jaksais mitään näytteitä mennä sinne antamaan. Ja oliskin vaan normaali pissaapurkkiinjaviepurkkilabraan -käynti. No, se pitää hoitaa perjantaina aamulla ennen Tampereelle lähtöä. Siellä, tai oikeestaan Ylöjärvellä, ois tarkotus juhlistaa uuttavuotta. Sinne on vissiin tarkotus kokoontua kaikkien T:n puolen sisarusten perheineen nyyttärimeiningillä. Anoppi ja appiukko on tietty kans tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti