Pienen pojan iso ilo

Kauppareissulla isi oli luvannut ostaa N:lle kauan kaivatun sählymailan ja palloja. No urheiluosasto oli siis ensimmäinen minne nuo kaks suuntas. Sillä aikaa kävin hakemassa itselle uuden muistikortin (ehkä helpompi vaihtoehto kuvien poistamisen tilalle, kunnes kone on taas kunnossa. Ja se voi olla pian kunnossa vihdoin!). 8GB tällä kertaa. Yks muistikortti on hukassa. Seuraavana ois hankinnassa ulkoinen kiintolevy. Tiedän jo minkä haluan. Valkoisen 500GB:n ennytmuistaminkämerkkisen. Nää on huomattavasti helpompia asioita päättää ja ostaa kuin turvaistuimet ja vastaavat :p.

Pienestä pitäen pallon kimpussa. Toinen oli niiiiin onnellinen! Ja isi kyseli N:ltä että ihanko tosissaan oot vasenkätinen. ;) On se tarkkaa..

Jännä miten se onki jo noin pienenä hirveä hinku mailan ja pallon perään. Tänään aamulla N raahas T:n jääkiekkohanskoja jotka mun piti laittaa käsiini ja tarttua hetkeks isin jääkiekkomailan varteen N:n mieliksi. Se oli taas ihan haltioissaan ja säteili intoa :D. Ja iltaisin tahtois pelata T:n kans koko ajan pallopelejä. Seurannut ja seuraa tarkkaan isin pelejä ja pelaamisia, ja matkii apinana perässä. Mitähän tuostakin tulee?

Maila ja pallo jakso kiinnostaa monta tuntia kaupasta tulon jälkeen. Väliin syötiin iltapuuro ja leikit jatku taas.

Iltapuuro ei meinannut ensiks mennä alas ollenkaan, niin kuin ei mikään muukaan ruoka tänään. Yleensä ei tarvi kuin sanoa "puuro", niin N tulee salamana paikalle.
Katsottiin siis jakso muumia samalla ja hups, puuro oli nopeesti syöty. Onneks.

Salibandystä muistukin mieleen. T on lähdössä Taalainmaalle huhtikuussa turnaukseen maalivahdiksi.. Jään siis kahdestaan vauvan ja N:n kans kotiin. Tai tuskin kotiin, mutta kuitenkin. Lupasin mennä sillä ehdolla, että pääsen viettää kesällä naistenviikonloppua mökille meren äärelle..
Ja turnauksesta puheenollen.. Sillä on viikon päästä viikonloppuna jääkiekkoturnaus jossain päin keskisuomea. Ois kiva päästä N:n kans katsomaan, mutta saa nähdä onnistuuko. T on joukkoeensa kapteenina tänä vuonna.

Oon kateellinen T:n harrastuksista. Pakko myöntää. Koska mulle on ollut urheilu aina tosi tärkeetä, ja tiedän miltä tuntuu jos ei pääse suht usein harrastamaan, annanki sen urheilla aika paljon. Ja ennemmin näin, en tosiaan jaksais katsella sitä sohvaperunana mahaa kasvattamassa! Onneks tiedän, että kunhan lapset kasvaa, niin T ottaa ne mukaan jo aika pienestä lähtien.
Ja jospa sitä pian itsekin pääsis aloittamaan taas säännöllisen liikunnan.

Nyt taidan mennä nukkumaan. T tulee tunnin päästä myöhäsestä lätkävuorosta.. Yllätys :P
Huomenna jatkuu siivous. Vielä jäi vähän siivottavaa, mutta onneks ei paljoa.