Pakko kertoa.. Tosin ilman kuvia, mutta äsken siinä tilanteessa ei kamera käynyt mielessäkään.
Menin hakemaan vettä pimeässä. Meillä on tiskejä pienen pienellä tiskipöydällä ja puulaatikon päällä.
Kuulin vettä laskiessani rapinaa. Läheltä. Laitoin pienen valon päälle, mutta mitään ei näkynyt. Selvä rapina kuulu, ja se kuulosti siltä, että se kuulu jonku astian sisältä. *puistatus*
No laitoin isomman valon päälle, hain puukengät, ja potkasin pari kertaa puulaatikkoon, jonka päällä oleviin leivontakulhoihin ja niiden sisällä oleviin astioihin paikansin äänen. Rapina jatku vaan. Huitasin poltettaviin menevän teelaatikon pois lähettyviltä takkasettiin kuuluvalla raskaalla rautakepakolla. No, näyttäytyhän se hiirulainen! Pää vilahti leivontakulhosta ja meni takas samantien. Tiesinpähän missä se on.
Kävin hakemassa/herättämässä T:n ja sanoin että nyt on tultava ku se hiiri on tuolla astioissa eikä lähe pois. Eikä sitä sinne voi jättää. T nousi ja tuli tupaan. Alko laittaa housuja jalkaan, mutta joutu viemäänki N:n sänkyyn haitosta. Sinne se sitten jäi itekki ja jätti mut, raskaana olevan NAISEN, yksin sen hiiren kans. ( :D .. siinä vaiheessa ei naurattanu).
Ei aikonu tulla enää sinne, "ihan sama.". Olin ihan hermona että tuota otustahan en jätä mun leivontakulhoihin juhlimaan yöksi!!
Hain takkasetistä pienen pitkävartisen tuhkalapion (tms.) sen toisen rautakepin kumppaniksi ja urheana lähestyin kulhoja. Pari pukkausta kulhoon ja hiiri tuli ulos kulhosta ja jäi sen alla olevalle keraamiselle uunivuoalle. Hiiri meni kulhon taakse ja aloin siirtämään kepillä sitä vuokaa lähemmäs. No se typerä hiiri tuliki sitten siihen toiselle puolelle ihmettelemään, ja salamana (toivoen etten hajota vuokaa) iskin sitä päähän toisella mun aseista.
Tähän loppuu rohkeus-osio.:p
Hiiri (parka..) jäi kuitenki sätkimään ja kitumaan hetkeksi. Aloin huutamaan T:lle, että tulee lopettamaan sen.
No ei aikonu tulla. Raivona (joutuu herää puol 6) huusi vaan että no lyö uudestaan. No se hiiri kuoliki näköjään ilman toista iskua ja jäi ketarat ojossa mun vuoan päälle makaamaan!
Seuraavaks huusin T:lle, että tulee ja vie sen otuksen pois (lievää hysteriaa äänessä). Vihanen vastaus kuulu, että vie ite se sillä lapiolla, hän yrittää nyt nukkua.
No, hyvin naisellisen (miks just naisellinen?!) kovaa ja korkealta kirkumisen, ääneen itkemisen, hysterisoinnin ja huutamisen seurauksena vihanen isäkarhu rymisteli raivolla tupaan ja vei äristen hiiren pihalle sillä lapiolla.
Tää "niiiin NAINEN" itkeä vollotti ääneen ison mahan kans hollannikkaat/puukengät jalassa pelkkä toppi päällä ja tärisi kuvotuksesta. Onneksi ette voi edes kuvitella näkyä..
Ja herrasmies prinssi rohkea (ah ah hahhaa..) paineli sänkyyn yhä jupisten mun nössöydestä. Missä on sankarin esittäminen??! Opetus; älä herätä nukkuvaa karhua edes hädässä.
Ps. Hyppäsin kattoon kun T sen jälkeen sängyssä siirsi N:n nallen pois niiden välistä ja se osu minuun. Äännähin omituisesti ja pompahdin puoli metriä ilmaan. Oli siis koettelemus tuo mun hiiren tappaminen ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti