Sanoja joille annan siivet

Kuulin taas kauneimman sanan, mitä lapsi voi  äidilleen sanoa: "Äättii, äittii..".  Ensimmäinen!
Lasta minä suojelen kaikelta, mitä ikinä keksiikään pelätä. 


Häivähdyksenä mielessä ja varovaisena haaveena myös uusi lapsi.


Jo häivähdys aurinkoa saa koko päivän keveämmäksi.
Ennen vain häivähdyksenä näkynyt vahvuus, muuttui kaiken muuttavaksi voimavaraksi.
Olen taas.


Olen hieman viisaampi kuin hetki sitten. En kuluta voimiani negatiiviseen. Vihaan ja katkeruuteen.
Olen parempi nyt. 
Opin olemaan oman onneni seppä. 
Elämän opettama viisaus, jota ei voi koulussa oppia. Kultaakin kalliimpaa. 


Surun tilalle on astunut helpotus ja voima. Suru koskettaa kuitenkin välillä syvältä. On annettava itsensä surra rauhassa. Älä pakota surua pois tai piilota sitä. Se löytää sinut ennemmin tai myöhemmin. Se on käytävä läpi. On löydettävä käytävä läpi surun. Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää.. täytyy mennä lävitse.


Mielessäni on paikka, joka oli lähes kahden vuoden ajan turvapaikka. Jälkiviisaana voi sanoa että kaikella oli tarkoituksensa. 
Mökki kasvatti, erotti, opetti, karaisti, lämmitti, suojeli ja antoi. Muutto mökistä oli haikean vaikea, mutta pakollinen ja oikea. Vielä on aika uuden mökin.
Saaristossa mäntyjen kätkössä on onneksi arkivapaa mökki. Ja meri kuljettaa huolesi syvyyksiinsä. Päästä vain irti. 

Sain sanani Sadulta, Kerro minulle, jos haluat omasi.

Yön 3.postaus.. Uhmis ja mustis mut niin rakas

Äitin kans viimeisiä päiviä mummonmökin pihalla.

Uhmaikä. No hyvä että on omaa tahtoa ja uskaltaa uhmata. Jes. Ei siitä sen enempää.
Kuten ei myöskään mustasukkaisuudesta ja kieltojen kostamisesta pikkusiskolle.
Oon keksinyt myös ratkaisun ongelmaan; lisää tekemistä! Myönnän olleeni laiska ja ehkä väliin poissaolevaki menneiden kuukausien aikana välillä. But I'm back!

Miten omia lapsia rakastaakaan niin äärettömän paljon.

Meillä tunnistetaan muumit. Yllätys. On Hemu (lemppari myyn lisäks), Myy, muumi, pappa, haiku/haikuli, öökö/möökö, muikkutta jne.
Halutaan kattoa väliin "satu" eli Chugginton. "Tsuuh, tsuuh..Koko, Wiison. Ajaa junalla.".
Tunnistetaan rakkoiji, mopo, auto, nuna, rekka, lentone jne.
Halutaan ajaa "isin perässä" ja äiti on "myhmä" jos ei tottele. "Isi meni sinne. Ajjaa isi perässä. Tonne! Myhmä!"
Oikeestaan helpompi ois sanoa, ettei ole paljon sanoja mitä ei osais sanoa. Lauseet on paljon pidempiä kuin vaikka kuukausi sitten. N kasvaa niin nopeesti kans etten meinaa pysyä perässä ja väliin tuntuu että haluais vaan tarrata johonkin tiettyyn hetkeen pidemmäksi aikaa ja päästää irti vasta kun on valmis. Mutta milloinka sitä olis sitten valmis?

Istutin jo yks päivä keittiönjakkaralle, mutta en vieläkään leikannut hiuksia. Milloinhan sitä raskis..

Ongelma ja myöhäiset 6kk kuulumiset

Tasan puolivuotias rakas muuttohulinoiden keskellä.

29.9. (6kk 9pvä) oli viimeinen neuvola edellisessä paikassa.
Paino + 70g ja pituus +1cm 24pvän aikana eli nyt on ylimääräinen kasvukontrolli avoneuvolan puolella loppukuusta. Maitoa kyllä tulee, mutta koostumus on varmastiki jo ohuempaa jne. tässä vaiheessa.
Tosin tuossa 24pvän aikana I oli suurimmaksi osaksi kipeänä ja muutama päivä meni 12h väleillä syömisen suhteen. Ensimmäinen korvatulehdus ja muuta mukavaa.
"Jäntevä tyttö." ja muutenkin reipas ja hyvävointinen niin ei ottanut tuota kuitenkaan mitenkään vakavasti. Varmuuden vuoksi kasvukontrolli, mutta kyllähän se stressaa.

Ensimmäiset hampaat I sai jo tasan 4kk iässä (äitin mielestä liian aikaisin, auts.). Nyt 1,5 viikkoa sitten puhkes ensimmäinen ylähammas ja toinen puhkes viikonloppuna. Ylähampaiden kummallekin puolelle on tulossa kolmas ja neljäs ylähammas ihan näinä päivinä. Itkuahan se on tietäny, mutta yllättävän vähän. Järsimistä senkin edestä ja syliä paljon.

Ryömien päässy jo jonkin aikaa hyvin eteenpäin ja konttailu on selvästi harkinnassa. Mua ei kyllä haittais vaikka mun vauva pysyis vauvana vielä hetken aikaa pidempään. Alan muuten pian potemaan vauvakuumetta! Se on nostellut päätään jo jonkin verran näköjään heti kun sumu alkaa pikkuhiljaa hälvenee. Nopeesti se aika kultaa muistot. Kaikki ne ihanat vastasyntyneet, voih! Ruttunen iho, kädet nyrkissä.. ja se tuoksu! ...Parempi lopettaa alkuunsa :).

Tuo liikkumisen aloitushan on yks syy kasvunhidastumiseen ja tihenneisiin yösyönteihin. Ne on siis astunu uudestaan kuvioihin.
Muuten meillä nukutaan suht pitkään. Heräillään 10-10.30 aika lailla joka aamu. Tosin oon miettinyt rytmin aikaistamista jollakin keinoin tunnin pari aikaisemmaksi.

Ja se ONGELMA.. tulee tässä:

Kuva sen kertoo... Etkö jo usko?!

Mulle kelpaa vaan tissi!

Äiti, pliis...!

Isoveli on tulossa häiriköimään..

Isoveli on ihan paras!

Se saa mut aina nauramaan.

Äiti tykkää meistä ja tästä kuvasta!

Tuossa vaiheessa, kun oltiin kumpikin sotkusia, siellä, minne sitä ruokaa olis pitänyt mennä, ei ollut kahta milliä enempää. (pilkutinkohan päin kuusta..) Äiti 0 - Issa 1432.
Tuolla tytöllä on voimia lääkärinkin ihmeteltäväksi. Ja omaa tahtoa. Ollut syntymästä asti. Eikä sitä ruokaa tukkimallakaan voi syöttää. Eikä muuten onnistuiskaan, oksentaa pois samantien.

On kokeiltu eri korvikkeita nokkamuella ja jopa tuttipullolla. EI.
On kokeiltu eri soseita ja sormiruokailua. EI.
Ensimmäiset maistiaiset I sai 4,5kk iässä nlan suosittelemana. Kertaan jäi ja seuraavan kerran 5,5kk ikäisenä. Pian kuukausi siis menty näin etten saa sitä syömään mitään muuta kuin äidinmaitoa! Ja se äm ei mee muualta alas kuin sieltä itsestään, tissistä.
Mulla on siis tissitakiainen, joka väliin itkee turhautuneena kun on jo tyhjentänyt varastot ja siltikin ois nälkä.
En vaan tiiä mikä tuohon enää auttaa.

SAA KOMMENTOIDA ja AUTTAA! Jos tänne joku enää eksyy... Sen uuden blogin aloitan kunhan saan tehtyä.

Uusi koti ja uusi aika

Uusi koti tuntuu kivalta, eikä ainakaan vielä muutto kerrostaloon oo harmittanut.
Tänään käytiin ekaa kertaa viereisessä asukaspuistossa ja nyt toivon että huomenna sää suosii niin että päästään uudestaan.

Vielä on tekemistä ja tavarat hakee paikkaa. Häkkivarastosta puuttuu lukko ja oikea nimi ovesta.

Huomasin tänään, että täältä näkee Helsingin keskustaan asti (tai ainakin oletan sen olevan se).

Olohuonetta.

"Seurakuntatalotilanjakaja" herättää ristiriitaisia tunteita...

Kirjahylly vois olla kiva. Tuossa pieni osa kirjoista. Muuton aikana huomasin lastenkirjojen määrän ohittaneen omani. Ja vaatekaapin joululahjahyllyllä on lisää odottamassa...

Maja. Parveke jatkuu vielä selän taakse samanverran makuuhuoneen puolelle. Siellä pöytäryhmä (kuorrutettuna jääkiekko- ja säbäkamoilla.. :P)

Mun isän v. 1984 tekemä kustavilainen kalusto (häälahja isältä meille) tuli tänne anoppilasta säilytyksestä. Kuvassa toinen tuoleista ja pöytä. Omistetaan siis kolme ihan erityylistä sohvaa jne. Odotan sitä päivää kun keksin väliaikaisen säilytyspaikan osalle huonekaluista.

Elämä on erilaista, parempaa. Tähän elämäntilanteeseen tää ratkaisu oli paras.