40+0

Blogin puolella on ollut hiljaista..
Tämän viikon N oli mummilassa ma-pe. Sain ja jouduin olee yksin lähes koko ajan. N oli siis ekaa kertaa ilman mua tai isiä jossain yötä. Eikä se kovin paljoa ole ollut edes päivisin (kauppareissuja lukuunottamatta) jossain hoidossa. Ikävä oli mieletön ja hypin melkeen seinille tylsyyttäni, mutta tulipahan levättyä. N oli ollu tosi tosi tosi reipas. Ihana rakas.
Oli ihana herätä la aamuna siihen, että N tajus olevansa mun vieressä, ja aurinkoisen ja onnellisen pojan suusta kuulu "äiti". Sen jälkeen ei uni maittanut pienelle. Hymyä riitti senki edestä.
Ei nähnyt mua siis pe koska T haki niin myöhään mummilasta.

Tämän viikon saldo:
Ma synnytystapa-arvio. Sen jälkeen illalla alko irtoaa limatulppaa, ja sitä onki tullut sitten pitkin viikkoa. Ti oli pelkokeskustelu, joka rauhoitti mut ja anto taas toivoa paremmasta synnytyksestä.
To-pe uneton yö supistusten takia. Alkoi joskus 21:30 ja harvenivat päivää kohden. Pe oli neuvola jossa kerroin yöstä ja kysyin uskallanko päästää T:n töihin hkiin. Th tarkisti tilanteen. "Tää on kuule ainaki sellaset 4cm auki.. että et todellakaan päästä miestä töihin. Laittaisin teiät korkeintaa kotiin hakee tavarat ja sitte sairaalaan." "Tää syntyy ennen iltaa..".
No ei syntyny. Sairaalassa oltiin sitten n. klo 12-23.30 ja päätin lähteä kotiin ku ei tuntunu tapahtuvan mitään. Oisivat pitäneet mut sielläki, mutta.. En tosiaan halua turhaan olla siellä. Lopuksi otettiin vielä käyrää ja tilanne katottiin ja kätilö sano että hänen mielestä ei oo ku sen kolme senttiä auki. NIIN TURHAA KÄRVISTELYÄ.
Pe-la yön sain nukuttua ihan hyvin.
La-su.. meni samalla kaavalla kuin to-pe yö. Eli valvottu on. Ehkä jossain vaiheessa pikkusen sain torkahdettua. Iskias vaivaa ja supisteli klo 18 asti, mutta klo 22 aikoihin ne alko muuttumaan vielä vähä kipeemmiks. En kuitenkaan lähtenyt sairaalaan, tai edes soittanut. Odotin sitä pahempaa koko ajan. "Turhaan en lähde."'
Aamua kohti supistukset taas väheni. Nyt ne alkoi taas 10.50 ja on kipeitä. Soitin klo 12 sairaalaan ja sanoin että en pysty enää rentoutumaan. Saas nähä pääsenkö sinne nukkuu vaikka unilääkkeiden jne avulla. Kotona tästä ei tuu mitään. Istumalihakset koko ajan jännityksessä jo tässä vaiheessa.. Ei tätä kauheesti jaksa. Varsinkaan enää. Mua turhauttaa, itkettää harmista ja pettymyksestä ja pelottaa ja ja ja.. että tää menee samalla kaavalla ku eka synnytys. Tuntuu, että keho ei toimi niinku pitäs ja alan pian olee katkera jokaisesta tässä välissä syntyneestä vauvasta. No en ihan, mutta melkeen.

VÄSYTTÄVÄÄ JA TURHAUTTAVAA. Tuli vissiin selväksi..

Tää syntyy kuitenki vasta viikon päästä korkeintaan.

Ps. Kokeilin akupunkioa perjantaina sairaalassa. Kolme neulaa kumpaanki korvaan. Suosittelen ainakin tässä vaiheessa vielä. Toivottavasti on hyvät sittenkin kun tositoimet alkaa.