Ensimmäinen päivä äitiyslomasta on pian takana. Se on ollut ihana ja aurinkoinen. Täynnä puheluita ystäville, ja naurua ja läheisyyttä N:n kans.
Tänään oon huomannut pitkästä aikaa supistuksia. Osa on hieman epämiellyttäviä, ja osaa en edes melkein huomaa. Toivottavasti saavat jotain aikaan ettei tarvis kauaa kärvistellä. Olo alkaa olee enemmän ku epämukava. Mieli on kuitenkin korkealla :) ja sehän on pääasia.
Tänään oon nauranut paljon N:n kans. On sylitelty paljon ja oltu lähekkäin. Ehkä sekin aavistaa että pian äidin aika on jaettu kahdelle pienelle. N tulee aina vähän väliä kiskomaan mun paitaa ylös, ja pussailemaan ja silittelemään "vauvaa". Ihana rakas.
Oon miettiny tosi paljo sitä muutosta mitä toinen lapsi tuo.. Nyt en sen kummemmin ala ajatuksiani purkamaan, mutta jotain täytyy sanoa.
Sitä on taas kiinni siinä nyytissä sen puoli vuotta varmaan ihan täysin, ilman hetken eroa. Jos siis käy samalla lailla ku N:ltä. Edes isi ei hoitanut N:ää ensimmäisen puolen vuoden aikana yksin hetkeäkään. Nukutin monesti jopa päiväunille sen mun sylissä ja annoin nukkua useammankin tunnin siinä. Istuin ja olin.
No, suihkuun en sentään raahannut mukaan edes turvakaukalossa istumaan. Enkä kertaakaan yli puoleen vuoteen kaivannut edes pienen pientä eroa. Päinvastoin.
Nyt samanlainen ei onnistu. N tarvii myös huomioa. Kaikki on sitten taas uutta ja ihmeellistä. Ihanaa.
Vaikka sitä ei malttais odottaa, että vauva syntyy, niin silti koitan nauttia joka hetkestä ja sekunnista nyt. Antaa N:lle paljon läheisyyttä. Tankata sitä itse myös.
Tää aika on samalla tavalla arvokasta ja ohimenevää.
Se on iso muutos kaikille, varsinkin tulevalle isoveljelle. Voi äidin pientä. Pientä ISOveljeä :).
Ps. Meillä on muutto edessä jossain vaiheessa. Tää ei vaan enää käy varsinkaan kahden lapsen kanssa.
Saattaapi olla että tää ihan eteläinen suomi vaihtuu vähän pohjosemmaks suomeks. Tosin ihan vähä vaan.
Anoppikin soitteli T:lle eilen ja kyseli siltä mun kuulumisia (??!). Kyseli kuulema, että kuinka yksinäinen oon ja eikö meiän kannattais muuttaa vaikka ..:lle. Olin myös itse hetken puhelimessa, mutta mitään siihen liittyvää se ei multa kysellyt. Puhuttiin lähestyvästä synnytyksestä jotain.
Mutta oli kyllä aika yllättävää. Ja yllättävää oli myös T:n positiivinen suhtautuminen anopin ehdottamaan kaupunkiin, sillä T on ollut niin sitä vastaan. Minä en, mutta onhan se eri asia vaihtaa ihan kokonaan maisemia.. Hiljaa hyvä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti