Blogi muuttaa vihdoinkin

Mehän ollaan muutettu jo n. 2kk sitten pois mummonmökistä, joten bloginkin on aika muuttaa...

Uusi blogi löytyy tuolta.

Ehkä hieman vähemmän henkilökohtaisella linjalla. Tai ei ainakaan synnytyskertomuksia jne ;) kuvineen kaikkineen.
Enemmän muutakin kuin lapsia.
Blogi on ihan alkutekijöissään ja hakee ulkoasuaan yms. MUTTA, sainpas tehtyä!

-

I:lla oli 7kk iässä kasvukontrolli. Pituus +2,5cm ja paino +600g. Edelleen mennään pelkällä täysimetyksellä vaikka ikää alkaa olee kasassa 8kk. Eilen tosin tapahtu jotain uskomatonta ja tyttö tajus, että muukin vois kelvata. Ekaa lusikallista sain yrittää kauan ennen kuin edes avas suunsa. Seuraavaks alkokin maiskuttelu ja suun aukominen. Hypin onnesta!!! Ja tää ihmetuote oli kauravelli, jota sain alas myös nokkamuesta.
Unirytmi sillä on ihan hanurista. Nukahtaa puolenyön jälkeen ja herää 11-12h päästä. Pian ei keretä näkemään päivänvaloa ollenkaan. Eikä mulla ole hetkeäkään omaa aikaa. Ei rauhallista hetkeä ennen nukkumaanmenoa koska nukahdan samaan aikaan I:n kans.
En kestä ajan kiiruhtamista. Miten vauva onkin niin paljon isompi istuessaan ihan itte tai seisoessaan tukea vasten. Vielä tukea vasten ei nousta, mutta siinä kyllä pysytään ja haetaan askeleita.
Tänään puin I:lle pitkästä aikaa potkarit. Pinkit froteiset. Mun vauva<3.

Ja N. Alle kk:n päästä 2v. Energiaa vaikka muille jakaa. Edelleen uhmis ja mustis, mutta niin reipas. Ihan vasta se oli mun vauva <3.

Nyt on PAKKO hehkuttaa!
Mulla on ollut koko loppukesän ja syksyn armoton mässäyskausi. Ihan hirvee. Tunnesyöppö. Yksinäisyyteen, tylsyyteen, suruun, ahistukseen, iloon, pimeyteen, mihin vaan... suklaata, karkkia, suklaata, jäätelöä, leipää, ruokaa, mitä vaan kaapista löytyy ja löytyisköhän vielä jotain naposteltavaa. Melkeen raivo iski jos ei suklaata saanut.
Ja sehän näkyi vaa'alla. Paino ei laskenut, mutta ei myöskään noussut. Synnytyksen jälkeen ensimmäiset +10kg lähti leikiten pelkästään imetyksellä, mutta loput ei.. Koko ajan tietty summa tai +-1kg riippuen kellonajasta. Ei IKINÄ mennyt tietyn rajan alapuolelle. Mutta imetyksestä johtuen se ei päässyt nousemaan. Koitin lopettaa suklaan syöntiä. Kauheet vierotusoireet. Päätin, että sitten kun lopetan imetyksen loppuu myös suklaan syönti.

Ystävälle valittelin kaamosajan väsymystä. Niin tehoton ja vetämätön olo. Voisin vaan nukkua ja muuta en jaksa kuin hoitaa lapset ja tuijottaa koneen ruutua.
Pitkäaikaisena käyttäjänä ehdotti mulle, että ala käyttämään yhtä tuotetta. Useesti oon meinannut, mutta joko rahan tai muun takia homma on jäänyt. Ehkä nyt tuli raja vastaan itseinhon kans ja päätin että nyt toimitaan eikä vaan meinata.
Liikuntaa lisäksi ja paino on pudonnut alle parissa viikossa 1,6kg siitä mitä se oli tuon 6kk aikana alimmillaan. I:n raskausajan lähtöpaino saavutettu. Vielä on muutama kilo jäljellä N:aa edeltävään tai hääpukuun mahtumiseen.
Liikuntana on ollut vaunuilu, kuntoplussan pari dvd:tä, zumba dvd jne. Kotiäidin pelastukset. Pian alkaa myös ainakin yksi kodin ulkopuolinen liikuntaharrastus (ja omaa aikaa!).

Ruokavalio on muuttunut huomaamatta muutenkin takas terveellisempään. Oon jo vuosia suosinut täysjyvää, koska teininä huomasin mm. makaronien saavan mahan sekaisin ja oudon tuntoiseksi. Täysjyvää, kasviksia, hedelmiä ja ihan normi kotiruokaa. En laske kaloreita tai vahdi syömisiä muutenkaan. Ei vaan oo halua napostella enään, vaikka viikkoon mahtuu herkkuhetkiäkin (sitä suklaata). Oon aina tiennyt, että ravinnolla on mieletön vaikutus jaksamiseen ja oloon, mutta että se vaikuttais näin nopeesti ja hyvin... Nyt huomaa, kuin paljon esimerkiksi imetys kuluttaa ravintoaineita ym.

Superhyvä olo ja vähenevästä valosta huolimatta taas jaksaa! Ihmeiden aika ei oo ohi :)

Ps. Ei ollut viimeinen hehkutus tuosta edellisestä. Hyvää on pakko jakaa ;)

Pps. Toivottavasti löydätte itsenne uudesta blogista myös. <3

Sanoja joille annan siivet

Kuulin taas kauneimman sanan, mitä lapsi voi  äidilleen sanoa: "Äättii, äittii..".  Ensimmäinen!
Lasta minä suojelen kaikelta, mitä ikinä keksiikään pelätä. 


Häivähdyksenä mielessä ja varovaisena haaveena myös uusi lapsi.


Jo häivähdys aurinkoa saa koko päivän keveämmäksi.
Ennen vain häivähdyksenä näkynyt vahvuus, muuttui kaiken muuttavaksi voimavaraksi.
Olen taas.


Olen hieman viisaampi kuin hetki sitten. En kuluta voimiani negatiiviseen. Vihaan ja katkeruuteen.
Olen parempi nyt. 
Opin olemaan oman onneni seppä. 
Elämän opettama viisaus, jota ei voi koulussa oppia. Kultaakin kalliimpaa. 


Surun tilalle on astunut helpotus ja voima. Suru koskettaa kuitenkin välillä syvältä. On annettava itsensä surra rauhassa. Älä pakota surua pois tai piilota sitä. Se löytää sinut ennemmin tai myöhemmin. Se on käytävä läpi. On löydettävä käytävä läpi surun. Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää.. täytyy mennä lävitse.


Mielessäni on paikka, joka oli lähes kahden vuoden ajan turvapaikka. Jälkiviisaana voi sanoa että kaikella oli tarkoituksensa. 
Mökki kasvatti, erotti, opetti, karaisti, lämmitti, suojeli ja antoi. Muutto mökistä oli haikean vaikea, mutta pakollinen ja oikea. Vielä on aika uuden mökin.
Saaristossa mäntyjen kätkössä on onneksi arkivapaa mökki. Ja meri kuljettaa huolesi syvyyksiinsä. Päästä vain irti. 

Sain sanani Sadulta, Kerro minulle, jos haluat omasi.

Yön 3.postaus.. Uhmis ja mustis mut niin rakas

Äitin kans viimeisiä päiviä mummonmökin pihalla.

Uhmaikä. No hyvä että on omaa tahtoa ja uskaltaa uhmata. Jes. Ei siitä sen enempää.
Kuten ei myöskään mustasukkaisuudesta ja kieltojen kostamisesta pikkusiskolle.
Oon keksinyt myös ratkaisun ongelmaan; lisää tekemistä! Myönnän olleeni laiska ja ehkä väliin poissaolevaki menneiden kuukausien aikana välillä. But I'm back!

Miten omia lapsia rakastaakaan niin äärettömän paljon.

Meillä tunnistetaan muumit. Yllätys. On Hemu (lemppari myyn lisäks), Myy, muumi, pappa, haiku/haikuli, öökö/möökö, muikkutta jne.
Halutaan kattoa väliin "satu" eli Chugginton. "Tsuuh, tsuuh..Koko, Wiison. Ajaa junalla.".
Tunnistetaan rakkoiji, mopo, auto, nuna, rekka, lentone jne.
Halutaan ajaa "isin perässä" ja äiti on "myhmä" jos ei tottele. "Isi meni sinne. Ajjaa isi perässä. Tonne! Myhmä!"
Oikeestaan helpompi ois sanoa, ettei ole paljon sanoja mitä ei osais sanoa. Lauseet on paljon pidempiä kuin vaikka kuukausi sitten. N kasvaa niin nopeesti kans etten meinaa pysyä perässä ja väliin tuntuu että haluais vaan tarrata johonkin tiettyyn hetkeen pidemmäksi aikaa ja päästää irti vasta kun on valmis. Mutta milloinka sitä olis sitten valmis?

Istutin jo yks päivä keittiönjakkaralle, mutta en vieläkään leikannut hiuksia. Milloinhan sitä raskis..

Ongelma ja myöhäiset 6kk kuulumiset

Tasan puolivuotias rakas muuttohulinoiden keskellä.

29.9. (6kk 9pvä) oli viimeinen neuvola edellisessä paikassa.
Paino + 70g ja pituus +1cm 24pvän aikana eli nyt on ylimääräinen kasvukontrolli avoneuvolan puolella loppukuusta. Maitoa kyllä tulee, mutta koostumus on varmastiki jo ohuempaa jne. tässä vaiheessa.
Tosin tuossa 24pvän aikana I oli suurimmaksi osaksi kipeänä ja muutama päivä meni 12h väleillä syömisen suhteen. Ensimmäinen korvatulehdus ja muuta mukavaa.
"Jäntevä tyttö." ja muutenkin reipas ja hyvävointinen niin ei ottanut tuota kuitenkaan mitenkään vakavasti. Varmuuden vuoksi kasvukontrolli, mutta kyllähän se stressaa.

Ensimmäiset hampaat I sai jo tasan 4kk iässä (äitin mielestä liian aikaisin, auts.). Nyt 1,5 viikkoa sitten puhkes ensimmäinen ylähammas ja toinen puhkes viikonloppuna. Ylähampaiden kummallekin puolelle on tulossa kolmas ja neljäs ylähammas ihan näinä päivinä. Itkuahan se on tietäny, mutta yllättävän vähän. Järsimistä senkin edestä ja syliä paljon.

Ryömien päässy jo jonkin aikaa hyvin eteenpäin ja konttailu on selvästi harkinnassa. Mua ei kyllä haittais vaikka mun vauva pysyis vauvana vielä hetken aikaa pidempään. Alan muuten pian potemaan vauvakuumetta! Se on nostellut päätään jo jonkin verran näköjään heti kun sumu alkaa pikkuhiljaa hälvenee. Nopeesti se aika kultaa muistot. Kaikki ne ihanat vastasyntyneet, voih! Ruttunen iho, kädet nyrkissä.. ja se tuoksu! ...Parempi lopettaa alkuunsa :).

Tuo liikkumisen aloitushan on yks syy kasvunhidastumiseen ja tihenneisiin yösyönteihin. Ne on siis astunu uudestaan kuvioihin.
Muuten meillä nukutaan suht pitkään. Heräillään 10-10.30 aika lailla joka aamu. Tosin oon miettinyt rytmin aikaistamista jollakin keinoin tunnin pari aikaisemmaksi.

Ja se ONGELMA.. tulee tässä:

Kuva sen kertoo... Etkö jo usko?!

Mulle kelpaa vaan tissi!

Äiti, pliis...!

Isoveli on tulossa häiriköimään..

Isoveli on ihan paras!

Se saa mut aina nauramaan.

Äiti tykkää meistä ja tästä kuvasta!

Tuossa vaiheessa, kun oltiin kumpikin sotkusia, siellä, minne sitä ruokaa olis pitänyt mennä, ei ollut kahta milliä enempää. (pilkutinkohan päin kuusta..) Äiti 0 - Issa 1432.
Tuolla tytöllä on voimia lääkärinkin ihmeteltäväksi. Ja omaa tahtoa. Ollut syntymästä asti. Eikä sitä ruokaa tukkimallakaan voi syöttää. Eikä muuten onnistuiskaan, oksentaa pois samantien.

On kokeiltu eri korvikkeita nokkamuella ja jopa tuttipullolla. EI.
On kokeiltu eri soseita ja sormiruokailua. EI.
Ensimmäiset maistiaiset I sai 4,5kk iässä nlan suosittelemana. Kertaan jäi ja seuraavan kerran 5,5kk ikäisenä. Pian kuukausi siis menty näin etten saa sitä syömään mitään muuta kuin äidinmaitoa! Ja se äm ei mee muualta alas kuin sieltä itsestään, tissistä.
Mulla on siis tissitakiainen, joka väliin itkee turhautuneena kun on jo tyhjentänyt varastot ja siltikin ois nälkä.
En vaan tiiä mikä tuohon enää auttaa.

SAA KOMMENTOIDA ja AUTTAA! Jos tänne joku enää eksyy... Sen uuden blogin aloitan kunhan saan tehtyä.

Uusi koti ja uusi aika

Uusi koti tuntuu kivalta, eikä ainakaan vielä muutto kerrostaloon oo harmittanut.
Tänään käytiin ekaa kertaa viereisessä asukaspuistossa ja nyt toivon että huomenna sää suosii niin että päästään uudestaan.

Vielä on tekemistä ja tavarat hakee paikkaa. Häkkivarastosta puuttuu lukko ja oikea nimi ovesta.

Huomasin tänään, että täältä näkee Helsingin keskustaan asti (tai ainakin oletan sen olevan se).

Olohuonetta.

"Seurakuntatalotilanjakaja" herättää ristiriitaisia tunteita...

Kirjahylly vois olla kiva. Tuossa pieni osa kirjoista. Muuton aikana huomasin lastenkirjojen määrän ohittaneen omani. Ja vaatekaapin joululahjahyllyllä on lisää odottamassa...

Maja. Parveke jatkuu vielä selän taakse samanverran makuuhuoneen puolelle. Siellä pöytäryhmä (kuorrutettuna jääkiekko- ja säbäkamoilla.. :P)

Mun isän v. 1984 tekemä kustavilainen kalusto (häälahja isältä meille) tuli tänne anoppilasta säilytyksestä. Kuvassa toinen tuoleista ja pöytä. Omistetaan siis kolme ihan erityylistä sohvaa jne. Odotan sitä päivää kun keksin väliaikaisen säilytyspaikan osalle huonekaluista.

Elämä on erilaista, parempaa. Tähän elämäntilanteeseen tää ratkaisu oli paras.

Nyt se on alkanut..

Muutto.
Tyhjiä pahvilaatikoita kylmässä eteisessä odottamassa (että vielä tänäänkin tarttuisin niihin ja täyttäisin..). Kirppistavaraa röykkiö odottamassa myyrmäen kirppisviikonloppua (jos saan aikaseks varattua lokakuulle pöydän.).
Muutossa on siis jotain hyvääkin, luovun aiempaa herkemmin kaikesta ylimääräisestä.

Pikkuhiljaa mieli tottuu siihen, että päivät täällä vähenee. Ensimmäinen asunto joka on tuntunut kodilta. Juureton kun oon.
Pakko vielä jossain vaiheessa julkaista kuvaa meidän mummonmökin keittiöstä! Onneksi tulevassa asunnossa on isompi keittiö.

Meillä on taas lapset sairastanu.
I:lla ensimmäinen korvatulehdus. Eilen kävin päivystyksessä kyselemässä mikähän sillä ois. Kauhee flunssa, kuumeilua, itkuinen, ei syönyt oikeen ollenkaan, väsynyt, yskäinen ja äänikin meni. Ja alkanut viikonloppuna, pian viikko sitten. Niin reppana pieni <3. Tulehdusarvo oli vaan 11, ja koska se oli alle 40, niin päästiin lähtemään kotiin. Tänään onkin ollut sitten syömisen suhteen jo parempi päivä. Onneksi.

I:n kolmas hammas tekee kovasti tuloaan. Ne kaks ensimmäistä tuli paria päivää ennen 4kk ikää.
Kovasti lattialla pyöritään, mutta vielä ei oo kunnolla lähtenyt liikkelle ryömien tai kontaten varsinkaan. Kaikki tavara menee suuhun minkä käsiinsä saa!
Kiinteitä aloteltiin maistelemaan viime viikolla, mutta koska I sairastu, niin se sitten jäi. Eikä maistelija ollut ollenkaan yhteistyöhaluinen! Suu supussa puisteli päätään ja hyvä kun maistoi. Ja sairastelun tuoma syömättömyys sai mut pumppaamaan maitoa pulloon, ja yrittämään sitä kautta syöttämistä, mutta ei. Ei auennut suu. Mutta hoksasin sitten antaa pullon leikittäväksi, ja kappas.. pian se oli suussa. Sen jälkeen sain vähän juotettua sitä, mutta ei se oikeen tajunnu homman jujua. Me taietaan siis siirtyä suoraan nokkamukiin pian.

N puhuu jo vaikka ja mitä. Pitäis ottaa tuo lapsuuskirja ahkeraan käyttöön ja kirjoittaa parhaat jutut sinne.
Pottailu on tosi hyvin lähtenyt käyntiin ja ihan N:n omasta tahdosta. Yks aamu sen oli vaan päästävä potalle. Joka kerta sinne potalle asti ei keretä päivän aikana, mutta ihana kun on kiinnostusta :). Joka kerta se esittelee ylpeenä tuotostaan ja huudahtaa "Hyvä!" täysin samalla äänenpainollakin kuin minä. Apinointia ilmassa muutenkin.
Uhmaa ja komentelua. Kaikki pitää saada "heti!". Ja mustasukkaisuus on nostanut päätään jälkijunassa. Äidin kiellot kostetaan siis pikkusiskolle. ARGH!

Oon menossa viettää naisten mökkiviikonloppua kuunvaihteessa jyväskylän lähettyville! Haaveilen vielä että pääsisin lähtemään yksin, mutta se ei kauheen realistiselta vaikuta. I on vielä täysimetyksellä, eikä oo ollut minusta erossa kuin kerran tunnin ajan.

Mutta, kiire hönkii niskaan... Teevesi siis kiehumaan ja pakkaamaan! Huomenna alkaa tavaroiden siirto. Vielä pari kuvaa alkusyksyltä.

Kaikki kuvat taitaa olla Seinäjoen reissun aikasia. Se sisälsi paljon vaunuilua. Ihana paikka kun joka paikkaan pääsi helposti kävellen. 5km yhteen suuntaan ei tuntunut missään.
Uudempia kuvia ja muuttokuulumisia heti kun kerkeän koneelle.

:) Uudet tuulet on tuoneet piristyksen tullessaan!

En halua muuttaa!

Ajokortillisena (taas) olis paljon helpompi asua täällä. En halua muuttaa!
Syksy on ihana mummonmökissä. Kynttilöitä hämärässä, tuli kakluunissa, usva pellolla ja omenapuiden tuoksu. En halua lähteä.. en halua jättää tätä. En halua kerrostaloon.

Oon iloinen blogin pitämisestä. Selasin just vanhoja tekstejä ja kuvia läpi, niin helposti moni asia jäis muistamatta. Pienet ihanatkin asiat.

Olen onnellinen kamerasta ja muistoista.

Nahkahääpäivä

6.9.2008

Tänään uppouduin hääkuviin ja -tunnelmiin.


Tänään me lupaamme toisillemme

Tänään on se päivä.
Oikea alku.
Me lupaamme toisillemme
tulevaisuutemme.

Syystuulten puhaltaessa minusta tulee
sinun vaimosi.

Minä lupaan silittää paitasi,
vielä silloinkin kun ihosi on ryppyinen
ja hiuksesi hopeanharmaat.
Sinä lupaat tehdä minulle keinun pihalle
ja antaa meille siinä vauhtia
sittenkin kun elämämme syksy on jo pitkällä.

<3

Kuvaaja: Mahtava ja mielettömän taitava Harri Rauhanummi - Käykää ihailemassa!