 |
| Äitin kans viimeisiä päiviä mummonmökin pihalla. |
Uhmaikä. No hyvä että on omaa tahtoa ja uskaltaa uhmata. Jes. Ei siitä sen enempää.
Kuten ei myöskään mustasukkaisuudesta ja kieltojen kostamisesta pikkusiskolle.
Oon keksinyt myös ratkaisun ongelmaan; lisää tekemistä! Myönnän olleeni laiska ja ehkä väliin poissaolevaki menneiden kuukausien aikana välillä. But I'm back!
Miten omia lapsia rakastaakaan niin äärettömän paljon.
Meillä tunnistetaan muumit. Yllätys. On Hemu (lemppari myyn lisäks), Myy, muumi, pappa, haiku/haikuli, öökö/möökö, muikkutta jne.
Halutaan kattoa väliin "satu" eli Chugginton. "Tsuuh, tsuuh..Koko, Wiison. Ajaa junalla.".
Tunnistetaan rakkoiji, mopo, auto, nuna, rekka, lentone jne.
Halutaan ajaa "isin perässä" ja äiti on "myhmä" jos ei tottele. "Isi meni sinne. Ajjaa isi perässä. Tonne! Myhmä!"
Oikeestaan helpompi ois sanoa, ettei ole paljon sanoja mitä ei osais sanoa. Lauseet on paljon pidempiä kuin vaikka kuukausi sitten. N kasvaa niin nopeesti kans etten meinaa pysyä perässä ja väliin tuntuu että haluais vaan tarrata johonkin tiettyyn hetkeen pidemmäksi aikaa ja päästää irti vasta kun on valmis. Mutta milloinka sitä olis sitten valmis?
Istutin jo yks päivä keittiönjakkaralle, mutta en vieläkään leikannut hiuksia. Milloinhan sitä raskis..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti