Mummolassa oli kisakatsomo, jonne iskä otti mukaan vaikka olisi ollut myöhäinenkin peli. Oli mukava olla isolla porukalla ja huutaa kurkku käheeksi.
Muistan vuoden 1995 finaalin. Olin kaverin kans A:n huoneessa ja hypittiin ja huudettiin koko pelin ajan. Iskä osti meille voiton jälkeen myyntiin tulleet violetit lippikset leijonamaskotilla ja tekstillä. Voi kun ois tajunnut säästää.. missä lie nyt.
Sen jälkeen jokainen mm-turnaus on katsottu. Nykyisin katson myös pelit joissa suomi ei pelaa.. kiitos jääkiekkohullun mieheni.
Jokainen kerta pelit on nostanu tunteita pintaan ja on häviöä itkettyki jossain Sjoen abc:lla tai kämpällä porukalla. Sitä voittoa odotti aina niin hartaasti!
Tänä vuonna seurasin enemmän pelejä kuin koskaan. Jostain syystä olin aika rauhallisen varma suomen voitosta. Höpöttelin I:lle yks päivä turnauksen alussa että "Sitten kun sä oot iso, niin kerron, että sinä vuonna kun sinä synnyit niin.. plaaplaaplaa ja suomi voitti mm-kultaa jääkiekossa."
Ei haittaa että olin oikeessa! ;)
Finaalin aikana oltiin mummilassa isolla porukalla telkkarin edessä istumassa. Jopa äiti seurasi ottelua pitkästä aikaa moneen vuoteen ja nautiskeli.
Liekö hormoneilla jotain tekemistä, mutta ainut mitä pystyin tekemään viimeisen erän aikana, oli itkeminen :D jokaisen uuden maalin jälkeen kyyneleet vieri poskia pitkin ja ajattelin että VIHDOINKI! Että onko tää tosiaan totta. Laitettiin S:n kans viestiä (niinku joka turnaus jotai ei katsota yhessä..) pitkin ottelua ja olihan se mukava joskuski, että ne viestit oli erilaisia kuin niin monesti ennen.
Hyvä suomi ja leijonat! Ihania miehiä joukkoe täynnä :)!
Ja tottakaihan me lähdettiin kultajuhliin. Tosin me missattiin lähes kokonaan se hetki kun ne leijonat sitten oli paikan päällä. Sillon oltiin jo menossa pois. T oli yksinään jossain vielä heilumassa kameran kans ja me odoteltiin rauhallisemmassa paikassa.
Tultiin tosi aikasin paikalle, että päästäis kauemmas sitten kun tulee enemmän porukkaa, mutta se alue täyttyi sitten jossain vaiheessa niin nopeesti, ettei tajuttu ees. Pikkusisko ihmetteli ääneen kun katsoi taakseen, että mistä nää kaikki ihmiset tuli tähän yhtäkkiä.
I onneksi nukku koko ajan ilman ongelmia ja autuaan tietämättömänä metelistä ja paikasta. Ihan hetken itki kun oltiin kävelemässä pois ja oli nälkä. Syötinkin sen samantien kun päästiin selvemmille vesille.
N oli tosi reipas koko ajan ja niin fiiliksissä! Ei ollu pojan riemulla rajaa, ja se heiluki isin harteilla ja heilutteli omaa mailaansa muiden heilutellessa lippuja.
Oikeesti olin ajatellut, että jos siellä ei voi olla, niin ainahan sieltä pääsee pois.. Eh, mitä ihmettä munki päässä liikku. Ei käynyt mielessäkään, että se ois niin isolta alueelta niin tukossa, että pois pääseminen ois niin hidasta! Oli siis tarkoitus mennä vähän kauemmas seuraamaan sitä ja vain käydä itse torilla.. Myönnän, että tein virheen kun ei lähdetty hetkeä aikaisemmin pois siitä. Siellä oli mukavaa se hiukan alle pari tuntia, kun mahtui kulkemaan helposti ja N:kin sai juoksennella vieressä. Onneksi sieltä ihmismeren joukosta löytyi paljon ihania ja avuliaita ihmisiä. Varsinkin muutama ansaitsee erityiskiitoksen! :)
Kerta elämässä riittää, toista kertaa en oo menossa. Vaikka millään en ois jäänyt poiskaan tällä kertaa.
Onhan se mahtavaa, että suomi voitti ja koko suomi juhlii. Mutta tarviiko sen mennä noin yli/törkeeksi sikailuksi osalta?! Onneks koko reissu meni hyvin ja ilman sen kummempia ongelmia ainakin meidän osalta.
Nähtiin myös Tampereen tyttöjä/ystäviä stockan lähettyvillä, kun oltiin kävelemässä autolle. Oli ihana nähdä!
Ps. Blogi päivittyy hyvin epäsäännöllisen säännöllisesti näköjään. Edelleen vain työpaikan miniläppäri käytössä. Miten niin saamaton?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti